Valemorsiusyökkönen

Thalpophila matura

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Sysiyökköset (Dypterygiini)
Suku: Thalpophila

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 33–4 mm. Etusiipien pohjaväri tumman harmaanruskea. Sisempi poikkiviiru epäselvästi kaksinkertainen, valkeahkotäytteinen, mutkainen; ulompi heikosti sahahampainen, vaaleatäytteinen, sisäpuolelta mustareunainen. Rengas- ja munuaistäplä vain hieman pohjaa vaaleammat, hienosti mustareunaiset, usein ruosteenruskeatäytteiset. Keilatäplä pitkä ja kapea. Aaltoviiru harmahtava, sahahampainen, sen sisäpuolella tummia varjoja. Ulkosarakkeen sisäosassa suonien välissä tummia täpliä. Ulkoreunassa aaltoileva, musta juova, joka on sisäpuolelta heikosti valkeahkoreunainen. Takasiivet kalpeankeltaiset; ulkoreuna leveälti mustanharmaa; ripset valkeat, tyviviiru vaaleanruskea.

Uhanalaisuusarvio: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä

Esiintyminen: Melko yleinen etelärannikolla. Yksittäisiä sisämaahavaintoja aina Varkauden korkeudelle saakka. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinä-elokuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat kuivat metsäaukiot, kedot sekä kallio- ja hiekkapohjaiset puistomaiset metsäbiotoopit.

Elintavat: Yöaktiivinen laji. Molemmat sukupuolet tulevat valolle ja syötille sekä käyvät kukilla.

Kehitysvaiheet: Toukka harmaanruskea; selkäjuova vaalea, tummien juovanpätkien reunustama; sivuselkä- ja sivujuova ruskeareunaiset; vatsajuova vaalea, ylhäältä ruskeareunainen. Pää vaaleanokra tai ruskehtava. Elää elo-toukokuussa heinäkasveilla (Poaceae), mm. koiranheinällä (Dactylis glomerata); talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 29.89.2021