Tundrasinisiipi

Agriades aquilo

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeniniae
Tribus: Sinisiivet (Polyommatini)
Suku: Agriades

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Tundrasinisiipi on pienikokoinen sinisiipilaji; siipiväli on 20–24 mm. Naaraat ovat yleensä koiraita kookkaampia. Siipiripset ovat valkoiset.
Koiraan siipien yläpinta on kalpean harmaansininen ja naaraan grafiitinharmaa tai ruskehtavan harmaa. Naaraalla siipien yläpinta on siis tummempi ja siinä olevat täplät ovat yleensä selkeämpiä kuin koiraalla. Sekä etu- että takasiiven keskellä on molemmilla sukupuolilla tumma, vaaleareunainen keskitäplä. Takasiiven ulkoreunassa on rivi heikkoja, pieniä, tummia täpliä.
Siipien alapuoli on vaaleanharmaa, tyvestä hiukan sinertäväkehnäinen. Takasiiven alapuolella on suuria valkoisia laikkuja. Takasiiven takanurkassa erottuu kahdesta kolmeen himmeän oranssia kuutäplää, jotka kuluvat nopeasti.

Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Perhosta tavataan puurajan yläpuolella Käsivarren kalkkialueilla, mm. Saanalla ja Toskalharkilla. Laji on harvinainen ja paikoittainen. Suomessa tundrasinisiipi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Laji rauhoitettiin vuonna 1989. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).

Lentoaika: Yksi sukupolvi: heinäkuun alusta kuun loppuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Kivikkoiset tunturirinteet, tunturipaljakat ja tunturiniityt puurajan yläpuolella

Elintavat: Koiraat lentävät lähellä maanpintaa etsiessään naaraita.

Kehitysvaiheet: Toukan ravintokasveja ovat nukit (Androsace), alppikellot (Soldanella), mahdollisesti myös uuvana (Diapensia lapponica) ja Dodecatheon-suvun lajit sekä tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) ja sinirikko (Saxifraga oppositifolia). Suomen Lapissa rikot ravintokasveina sopivat parhaiten lajin esiintymiseen. Norjassa on todettu toukan elävän sinirikolla ja talvehtivan keskenkasvuisena. Toukka koteloituu maahan kivien väleihin tai halkeamiin.

Muuta: Aikaisemmin ajateltiin, että Lapin suurtuntureilla lentävä tundrasinisiipi olisi Alpeilla esiintyvän Agriades glandon -nimisen sinisiiven pohjoinen alalaji. Nykyään tundrasinisiipiä pidetään omana lajina. Aarvik et al. (2017) kommentoi seuraavasti: ”The Nordic Agriades aquilo (Boisduval, 1832) has been confused with A. glandon (Prunner, 1798) which occurs in the Alps. The two species have different host plants as A. aquilo feeds on Saxifraga (Saxifragaceae) and A. glandon on various Primulaceae.”

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 12.10.2020

Koiras, 6.7.2020, Björkliden, Ruotsi, © Teppo Salmela
Koiras, 6.7.2020, Björkliden, Ruotsi, © Teppo Salmela
Koiras, 8.7.2019, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Olli Pihlajamaa
Naaras, 6.7.2020, Björkliden, Ruotsi, © Teppo Salmela
Naaras, 6.7.2020, Björkliden, Ruotsi, © Teppo Salmela
29.6.2020, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Teppo Salmela
29.6.2020, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Teppo Salmela
18.7.2018, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Olli Pihlajamaa
8.7.2019, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Olli Pihlajamaa
Habitaatti: Saanan ylityöntölaatan rapautuvien kalkkipitoisten kivien vyöhyke, © Olli Pihlajamaa