Pikkukultasiipi

Lycaena phlaeas

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Kultasiivet (Lycaenini)
Suku: Lycaena

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Kuten nimikin jo kertoo, pikkukultasiipi on pieni kultasiipi. Siipien kärkiväli on 22–27 mm. Naaraat ovat hieman koiraita kookkaampia. Muutoin sukupuolet ovat samannäköiset.
Etusiiven pohjaväri on hehkuvan oranssinpunainen. Etusiiven ulkoreunassa on yhtenäinen tumma reunus. Oranssinpunaisella alueella on kookkaita, lähes neliskulmaisia mustia täpliä (naarailla nuo täplät ovat hieman isompia). Takasiipi on päältä tumma ja sen alaosassa on leveä oranssinpunainen reunavyö. Muodolla f. caeruleopunctata on takasiivessä, oranssin vyön tyvipuolella, sinisten täplien rivi (vrt. kuvat 1, 4–5).
Etusiiven alapinnassa on kellanpunaisella pohjalla suuria vaaleakehäisiä mustia täpliä. Takasiiven alapuolen pohjaväri on ruskeanharmaa ja siinä on pienempiä tummia täpliä ilman vaaleaa kehää. Lähempänä siiven ulkoreunaa kulkee epäselvä ja ohut, mutta toisinaan myös terävä ja kulmikas punainen juova.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Lapissa, Kilpisjärven ja Utsjoen tuntureilla, elää vaarantunut pohjanpikkukultasiipi (Lycaena phlaeas ssp. polaris; ks. kuvat 8–9), joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)).

Lentoaika: Kaksi sukupolvea: ensimmäinen lentää touko-kesäkuussa ja toinen elokuussa. Lämpiminä kesinä voi esiintyä kolmaskin sukupolvi. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Avoimet maastot kuten niityt, kedot, paahteiset kalliot, joutomaat, teiden varret

Elintavat: Pikkukultasiipi on paikkauskollinen ja vaatii parin hehtaarin suuruisen alueen, jotta populaatio pysyisi elinvoimaisena. Perhoset käyvät ahkerasti kukilla. Koiraat etsivät naaraita sekä lennellen että tähystäen korkealla paikalla istuen.

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen tai pareittain ravintokasvien lehdille. Toukat kuoriutuvat 4–10 päivää myöhemmin ja syövät suolaheinää ja hierakkaa. Kesällä toukka kehittyy täysikasvuiseksi hyvin nopeasti, muutamassa päivässä, mutta syksyllä kehitys on hitaampaa. Toukka on vihreä ja sillä on punaruskea juova sekä selässään että kyljissään ja lyhyt tumma karvoitus. Toukka talvehtii. Keväällä toukka kasvaa vielä noin kuukauden ajan ennen koteloitumistaan. Kotelovaihe kestää 1–3 viikkoa.

Lähilajit: Muut kultasiivet: loisto-, keto- ja isokultasiipi

Muuta: Etelä-Suomessa tähän lajiin voi törmätä yhtäjaksoisesti toukokuun alusta syyskuun loppuun. Pikkukultasiipi kuuluu maailman pohjoisimpiin päiväperhosiin ja sitä voidaan tavata jopa Grönlannissa. Euroopassa on tavattu noin parikymmentä alalajia. Lapissa esiintyvä alalaji Lycaena phlaeas polaris on hieman kookkaampi kuin eteläiset sukulaisensa ja se lentää yhtenä sukupolvena kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 14.10.2019

Muoto caeruleopunctata, 16.8.2017, Heinola, © Heikki Tabell
27.7.2012, Hartola, © Heikki Tabell
27.7.2012, Hartola, © Heikki Tabell
Muoto caeruleopunctata, 26.7.2016, Helsinki, © Patrik Åberg
Muoto caeruleopunctata, 26.7.2016, Helsinki, © Patrik Åberg
27.7.2016, Hartola, © Heikki Tabell
26.7.2016, Helsinki, © Patrik Åberg
Pohjoinen polaris-alalaji, 20.7.2018, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Helmut Diekmann
Pohjoinen polaris-alalaji, 20.7.2018, Saana, Kilpisjärvi, Enontekiö, © Helmut Diekmann
Parittelu, 15.5.2019, Järvenpää, © Päivi Torkki
Parittelu, 15.5.2019, Järvenpää, © Päivi Torkki
Toukka, 1.5.2016, Espoo, © Mika Schafroth
Toukka, 1.5.2016, Espoo, © Mika Schafroth
Toukka, 14.6.2018 ex ovo (muniva naaras 23.5.2018, Haapaniemi, Kuopio), © Patrik Åberg