HEIMO: KIITÄJÄT

← EdellinenSeuraava →

Kiitäjät (Sphingidae) muodostavat kehrääjämäisten (Bombycoidea) yläheimoon kuuluvan perhosheimon, joka jakaantuu yökiitäjien (Smerinthinae), suurkiitäjien (Sphinginae) ja hämäräkiitäjien (Macroglossinae) alaheimoihin.
Kiitäjät ovat yleensä keski- tai suurikokoisia perhosia. Niiden siivet ovat pitkät ja kapeat. Takasiivet ovat etusiipiä pienempiä, ja niiden ulkonurkat ovat usein suipot. Kiitäjien ruumiit ovat paksut, mutta virtaviivaiset. Kiitäjät ovat (kuten heimon nimikin jo kertoo) erittäin nopeita ja vahvoja lentäjiä.
Yökiitäjillä (esim. poppeli- ja lehmuskiitäjällä) ei ole imukärsää, ja siksi ne eivät voi imeä mettä kukista. Sen sijaan ne pystyvät hörppäämään vettä lentämällä juuri ja juuri vesistöjen pinnan yläpuolella. Sphinginae– ja Macroglossinae-alaheimojen edustajat sen sijaan omaavat pitkän imukärsän ja vierailevat ahkerasti kukilla. Kiertokiitäjän imukärsä voi olla jopa yli 10 cm pitkä.
Kiertokiitäjä ja isopäiväkiitäjä ovat vaeltajia, jotka saapuvat meille Suomeen säännöllisesti Etelä-Euroopasta. Harvinaisempia vieraita etelästä ovat tyräkki-, oleanteri- ja pääkallokiitäjä.
Useimmat kiitäjälajit ovat hämärä- ja yöaktiivisia, mutta isopäiväkiitäjä on liikkeellä päivisin, erityisesti aurinkoisina iltapäivinä. Myös matarakiitäjä, kotimaisista kiitäjistämme kenties yleisin, saattaa vierailla kukilla jo päiväsaikaan. Matara- ja isopäiväkiitäjän ansiosta Suomessa tehdään säännöllisesti ”kolibrihavaintoja”. Vieraillessaan kukilla nämä kiitäjät eivät laskeudu niille vaan imevät kukkien mettä pitkällä imukärsällään pörräten paikallaan ilmassa kuin kolibrit.
Myös kuusama- ja ruusuruohokiitäjä ovat päiväaktiivisiä. Nämä pienikokoiset kiitäjät matkivat ulkonäössään kimalaisia – samaan tapaan kuin lasisiivet matkivat ampiaisia (Batesin mimikry = harmiton saaliseläin muistuttaa eläintä, joka on saalistajille epämiellyttävä tai vaarallinen kohde).
Kiitäjien munat ovat yksinkertaisen sileäpintaisia, useimmiten vihreitä. Kiitäjien toukilla on takaruumiissaan käyrä peräsarvi (pikkukiitäjällä on sarven paikalla vain pieni nysty). Kiitäjien toukat ovat isokokoisia ja karvattomia, ja toukkien ruumiin sivuilla, jaokkeissa 4–10, on monilla lajeilla vinoviivoja.

Smerinthinae, yökiitäjät:
Laothoe populi, poppelikiitäjä
Laothoe amurensis, haapakiitäjä
Smerinthus ocellatus, sinisilmäkiitäjä
Mimas tiliae, lehmuskiitäjä
Sphinginae, suurkiitäjät:
Sphinx ligustri, syreenikiitäjä
Sphinx pinastri, mäntykiitäjä
Agrius convolvuli, kiertokiitäjä
Acherontia atropos, pääkallokiitäjä
Macroglossinae, hämäräkiitäjät:
Hemaris tityus, ruusuruohokiitäjä
Hemaris fuciformis, kuusamakiitäjä
Daphnis nerii, oleanterikiitäjä
Macroglossum stellatarum, isopäiväkiitäjä
Hyles euphorbiae, tyräkkikiitäjä
Hyles gallii, matarakiitäjä
Hyles livornica, viirukiitäjä
Deilephila elpenor, horsmakiitäjä
Deilephila porcellus, pikkukiitäjä