Pikkumaayökkönen

Ochropleura plecta

Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Ochropleura

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 26–30 mm. Kaulus vaaleampi kuin keskiruumis, pään takana tumma poikkivyö. Etusiivet violetinruskeat, punertavansävyiset. Etureunassa leveä, okranvalkeahko juova tyvestä munuaistäplän kohdalle; se rajoittuu takana mustaan pitkittäisjuovaan, joka ympäröi munuais- ja rengastäplää; nämä ovat pienet, valkeat, ruskeanharmaakeskiset. Poikkiviirut harvoin näkyvissä. Aaltoviiru häipyvä. Takasiivet valkeat; etureuna harmaanruskean sävyinen; ulkoreunassa rivi tummia juovia; ripset kellertävät.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kaksi sukupolvea: toukokuun lopulta heinäkuun loppuun sekä elo-syyskuussa Tilastotietoa –2016

Elinympäristöt: Metsänreunamat, niityt, kedot ja piennaralueet.

Elintavat: Perhonen on pääosin yöaktiivinen. Käy kukilla ja tulee sekä valolle että syötille.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää kesäkuusta lokakuuhun erilaisilla ruohokasveilla, kuten hierakoilla (Rumex), ratamoilla (Plantago) ja pihatattarilla (Polygonum). Toukka vaaleanokra, vaaleanruskea tai punertavanruskea, tummempinoroinen; nystyrät pienet, tumman harmaanruskeat; selkä- ja sivuselkäjuova kapeat, valkeahkot, katkeilevat, tummareunaiset; sivujuova leveä, okranvalkeahko, ylhäältä punertavareunainen. Pää ruskea, tummakuvioinen. Toukka koteloituu tekemäänsä kotelokoppaan hieman maanpinnan alapuolelle. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 2.9.2021

6.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell
24.7.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
9.7.2017, Hartola, © Heikki Tabell