Sinerväraitayökkönen

Orthosia opima

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Raitayökköset (Orthosiini)
Suku: Orthosia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 32–37 mm. Koiraan tuntosarvet terävästi sahahampaiset. Etusiivet harmaat, ruskehtavansävyiset, keskisarake tummempi ja ruskehtavampi. Poikkiviirut ruskeat, epäselvät. Keskivarjo varjomainen, ruskea. Keilatäplä joskus heikosti valkeahkoreunainen. Rengas- ja munuaistäplä suuret, valkeahkoreunaiset. Aaltoviiru okranvalkeahko, lähes suora, sisäpuolelta ruskeareunainen. Ulkoreunan tuntumassa rivi tummia pilkkuja. Takasiivet samean ruskehtavanharmaat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on Etelä- ja Keski-Suomessa ainakin Pohjois-Savon korkeudelle yleinen, mutta vain paikoittain runsas. Pohjoisimmat havainnot ovat noin Oulusta saakka. Idässä lajin levinneisyys rajoittuu hieman etelämmäksi. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Huhtikuun alusta toukokuun loppuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajille ominaisia ympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät, linjanpohjat, hakkuu-aukeat, joutomaat ja pensaikkoiset aukiot.

Elintavat: Yöaktiivinen sinerväraitayökkönen tulee pimeinä kevätöinä hyvin valolle, mutta heikommin syötille – ainakin osittain siksi, että pajut kukkivat lajin lentoaikana ja tarjoavat riittävän ravintolähteen aikuisille perhosille. Kylminä öinä yökköset lentävät vain vähän aikaa auringonlaskun jälkeen ja kohmettuvat ravintoa etsiessään pajujen kukille sekä puiden oksille tai rungoille. Päivisin löytää toisinaan vastakuoriutuneita tai päivälevolla olevia raitayökkösiä puiden oksilta ja rungoilta.

Kehitysvaiheet: Toukka nuorena tummanvihreä, isona purppuranruskea; nystyrät vaaleat; selkä- ja sivuselkäjuova hienot, vaaleat; sivujuova leveä, keltainen tai kellertävänvihreä, ylhäältä tummanruskeareunainen. Vatsapuoli kellertävänvihreä. Hengitysaukot vaaleat, mustarenkaiset. Pää kellanruskea. – Toukka elää toukokuusta kesäkuuhun esimerkiksi lehtipuilla, pensailla ja ruohoilla kuten pajuilla (Salix), koivulla (Betula), villakoilla (Senecio) ja pujolla (Artemisia vulgaris). Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona, jonka sisällä on täysin kehittynyt aikuinen perhonen (koteloimago).

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 24.09.2019

5.5.2017, Hartola, © Heikki Tabell
16.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell
20.5.2012, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
27.4.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
17.5.2013, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
5.5.2017, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg