Tummakirjosiipi

Pyrgus alveus

Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)

Alaheimo: Kirjosiivet (Pyrginae)

Suku: Pyrgus

 
← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Tummakirjosiipi on kookkaampi kuin mansikkakirjosiipi; siipien kärkiväli on 26–29 mm. Siipiripset ovat valkoiset ja siipisuonten kohdilta tummat.
Siipien yläpinnat ovat tummanruskeita, mutta hieman vaaleampia kuin mansikkakirjosiivellä. Etusiiven yläpinnan valkoiset täplät ovat pienempiä kuin mansikkakirjosiivellä. Takasiiven yläpinnassa ei ole selkeitä valkoisia täpliä kuten mansikkakirjosiivellä, vaan epäselviä, hieman vaaleampia laikkuja. Siipien alapinnan vaaleat alueet sen sijaan ovat laajoja ja muodostavat siiven keskelle ja tyveen kaksi valkeaa poikkivyötä. Valkean keskitäplän sisäreuna on enimmäkseen suora; siinä ei ole samanlaista terävää pykälää kuin suo- ja tunturikirjosiivellä.

Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä. Monilla paikoilla tummakirjosiipi on pahoin taantunut. Syiksi arvellaan mm. sopivien elinympäristöjen umpeen kasvaminen sekä populaatioiden pirstoutumisesta johtuva geenipoolin supistuminen. (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Jokseenkin harvinainen ja vähälukuinen laji, jonka painopistealueet ovat Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Tummakirjosiipi lentää myöhemmin kuin mansikkakirjosiipi: kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun yhtenä sukupolvena. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Tummakirjosiipi elää kuivilla, paahteisilla kedoilla ja harjuilla, etenkin mansikkaa kasvavilla paikoilla.

Elintavat: Tummakirjosiipi on paikkauskollinen, mutta perhosten lukumäärä yksittäisellä esiintymisalueella ei ole yleensä kovin suuri. Perhosten nopean ja maan pinnan lähellä tapahtuvan lennon vuoksi niitä on vaikeaa havaita. Ne kuitenkin lepäävät usein kivillä tai ruokailevat matalakasvuisilla kukilla siivet levitettyinä.

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille. Toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Toukka syö ruusukasvien, etenkin ahomansikan ja hanhikin lehtiä. Toukan kasvu on hidasta. Aluksi toukka rakentaa itselleen erittämästään silkistä suojakotelon, myöhemmin se sitoo koko lehden suojakseen ja talvehtii siinä keskenkasvuisena.

Lähilajit: Muut Pyrgus-suvun paksupääperhoset: mansikka-, suo- ja tunturikirjosiipi. Tummakirjosiiven voi sekoittaa lähinnä mansikkakirjosiipeen, joka lentää aikaisemmin keväällä. Vrt. alla olevat määrityskuvat.

Muuta:  Suomessa vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, LuontoPortti, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 03.10.2019

24.7.2015, Parainen, © Håkan Söderholm
12.7.2018, Kitee, © A. & E. Ylönen
12.7.2018, Kitee, © A. & E. Ylönen
4.8.2014, Parainen, © Matti Selänne
7.8.2015, Parainen, © Teppo Salmela
2.7.2019, Kitee, © A. & E. Ylönen
7.8.2015, Parainen, © Teppo Salmela
2.7.2019, Kitee, © A. & E. Ylönen
2.7.2019, Kitee, © A. & E. Ylönen
12.7.2018, Kitee, © A. & E. Ylönen
Määrityskuva 1: Tummmakirjosiipi. Vrt. mansikkakirjosiipi.
Määrityskuva 2: Mansikkakirjosiipi. Vrt. tummakirjosiipi.