Parnassius mnemosyne

Heimo: Ritariperhoset (Papilionidae)
Alaheimo: Parnassiinae
Suku: Apolloperhoset (Parnassius)

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Pikkuapollo on suurin piirtein kaaliperhosen kokoinen valkoinen perhonen, eli se on huomattavasti pienempi kuin lähisukulaisensa isoapollo (Parnassius apollo). Pikkuapollon siipien kärkiväli on 50–62 mm. Naaras on koirasta hieman kookkaampi.
Etusiiven ulkoreunassa on leveähkö läpikuultava, harmaalta näyttävä reunus. Keskempänä etusiivellä on kaksi isoa mustaa laikkua. Tummat siipisuonet erottuvat hyvin.
Niin kuin muillakin apollolajeilla myös pikkuapollon takasiipien sisäreuna on kovera. Naaraalla on takasiipien sisäreunoilla suuremmat tummat alueet (ks. kuva 4), ja myös etusiipien läpikuultavat reunukset ovat naaraalla leveämmät kuin koiraalla. Lisäksi naaras erottuu koiraasta pään ympärillä olevasta keltaisesta kauluksesta sekä takaruumiin kyljillä olevista keltaisista täplistä. Koiras puolestaan on naarasta karvaisempi (vrt. alla oleva parittelukuva, kuva 7, koiras on siinä alempana).

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen kirja)

Esiintyminen: Pikkuapollo esiintyy hyvin harvinaisena Lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Lisäksi mannermainen kanta elää Somerolla Rekijokilaaksossa (Häntälän notkoissa). Uudellamaalla pikkuapolloja on istutettu lajin entisille esiintymisalueille Porvooseen ja Sipooseen, ja ainakin Porvoossa kanta on sittemmin runsastunut. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: toukokuun lopulta kesäkuun loppuun

Elinympäristöt: Avoimet rehevät, kosteat niityt ja kedot, jokivarsien törmät. Perhosen elinympäristöt ovat supistuneet laidunmaiden vähenemisen takia. Joillakin suppeilla alueilla perhonen voi esiintyä vielä runsaana.

Elintavat: Pikkuapollo on hyvin paikkauskollinen eikä juurikaan poistu kotireviiriltään. Perhonen käy ahkerasti kukilla: voikukilla, leinikeillä ja muilla kevään kukilla. Yleensä se lentää aamu- ja keskipäivällä (noin klo 10–14) matalalla juuri ja juuri kasvillisuuden yläpuolella. Aina välillä se lepää kasvillisuuden seassa lähellä maata.
Naaraat parittelevat pian kuoriuduttuaan kotelosta. Parittelun yhteydessä koiras erittää takaruumiistaan vaaleaa ainetta, joka kiinnittyy ja kovettuu naaraan takaruumiiseen kuorimaiseksi pergamenttimaiseksi rakenteeksi, joka estää naarasta parittelemasta muiden koiraiden kanssa. Tämä ns. sphragis on apolloperhosille tyypillinen piirre (ks. kuvat 3, 5 ja 6). Pikkuapollolla sphraghis on suhteessa kookkaampi kuin apollolla (Parnassios apollo).

Kehitysvaiheet: Toukan ravintokasvi, pystykiurunkannus (Corydalis solida), kukkii aikaisin keväällä ja kuihtuu jo ennen perhosen lentoaikaa. Naaraat pystyvät kuitenkin löytämään paikat, joissa ravintokasvin juuria on maassa, ja tiputtelevat munat lennosta sellaisille paikoille lähelle maan pintaa. Pikkuapollo talvehtii joko munana tai pienenä toukkana. Toukka on musta ja sillä on lyhyt karvoitus sekä kyljissä oranssinkeltaisten täplien rivistö. Se viettää piileskelevää elämää lähellä maan pintaa karikossa ja tulee aina vain lyhyesti esille syömään. Toukokuun alussa toukat koteloituvat tiheään seittiin lakastuneiden lehtien väliin. Kotelovaihe kestää kolme, neljä viikkoa.

Lähilaji: Pikkuapollon Lähin sukulainen on isoapollo (Parnassios apollo), jolla on takasiivessä kaksi punaista silmätäplää. Pikkuapolloa voidaan sekoittaa myös eri heimoon kuuluvaan kaaliperhoseen, jonka etusiiven kärkitäplä on musta, tai pihlajaperhoseen, jolta vuorostaan puuttuu musta kärkitäplä etusiiven kärjestä.

Muuta: Muiden apollolajien tapaan pikkuapollollakin on useita, ulkonäöltään toisistaan hivenen poikkeavia alalajeja ja muotoja. Suomesta näitä tunnetaan kolme: f. karjalaf. perkele sekä f. ugrofennica. Rekijokilaakson kanta edustaa muotoa f. perkele. Suomen perhoslajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 pikkuapollo on luokiteltu vaarantuneeksi. Laji on rauhoitettu koko Euroopan Unionin alueella. Suomessa pikkuapollo rauhoitettiin vuonna 1976.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 19.2.2024