Pikkuapollo

Parnassius mnemosyne

Heimo: Ritariperhoset (Papilionidae)
Alaheimo: Parnassiinae
Suku: Apolloperhoset (Parnassius)

 

Tuntomerkit: Pikkuapollo on suurin piirtein kaaliperhosen kokoinen valkoinen perhonen, eli se on huomattavasti pienempi kuin lähisukulaisensa apollo (Parnassius apollo). Pikkuapollon siipien kärkiväli on 50–62 mm. Naaras on koirasta hieman kookkaampi.
Etusiiven ulkoreunassa on leveähkö läpikuultava, harmaalta näyttävä reunus. Keskempänä etusiivellä on kaksi isoa mustaa laikkua. Tummat siipisuonet erottuvat hyvin.
Niin kuin muillakin apollolajeilla myös pikkuapollon takasiipien sisäreuna on kovera. Naaraalla on takasiipien sisäreunoilla suuremmat tummat alueet (ks. kuva 4), ja myös etusiipien läpikuultavat reunukset ovat naaraalla leveämmät kuin koiraalla. Lisäksi naaras erottuu koiraasta pään ympärillä olevasta keltaisesta kauluksesta sekä takaruumiin kyljillä olevista keltaisista täplistä. Koiras puolestaan on naarasta karvaisempi (vrt. alla oleva parittelukuva; koiras on siinä alempana).

Esiintyminen: Pikkuapollo esiintyy hyvin harvinaisena Lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Lisäksi mannermainen kanta elää Somerolla Rekijokilaaksossa (Häntälän notkoissa). Uudellamaalla pikkuapolloja on istutettu lajin entisille esiintymisalueille, Porvooseen ja Sipooseen, ja Porvoossa kanta on sittemmin runsastunut. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Avoimet rehevät, kosteat niityt ja kedot, jokivarsien törmät. Perhosen elinympäristöt ovat supistuneet laidunmaiden vähenemisen takia. Joillakin suppeilla alueilla perhonen voi esiintyä vielä runsaana.

Elintavat: Pikkuapollo on hyvin paikkauskollinen eikä juurikaan poistu kotireviiriltään. Perhonen käy ahkerasti kukilla: voikukilla, leiningillä ja muilla kevään kukilla. Yleensä se lentää aamu- ja keskipäivällä (noin klo 10–14) matalalla juuri ja juuri kasviston yläpuolella. Aina välillä se lepää kasvillisuuden seassa lähellä maata. Naaraat parittelevat pian kuoriuduttuaan kotelosta. Parittelun yhteydessä koiras erittää takaruumiistaan vaaleaa ainetta, joka kiinnittyy ja kovettuu naaraan takaruumiiseen kuorimaiseksi pergamenttimaiseksi rakenteeksi, joka estää naarasta parittelemasta muiden koiraiden kanssa. Tämä ns. sphragis on apolloperhosille tyypillinen piirre. Pikkuapollolla sphraghis on suhteessa kookkaampi kuin apollolla (Parnassios apollo).

Kehitysvaiheet: Toukan ravintokasvi, pystykiurunkannus (Corydalis solida), kukkii aikaisin keväällä ja kuihtuu jo ennen perhosen lentoaikaa. Naaraat pystyvät kuitenkin löytämään paikat, joissa ravintokasvin juuria on maassa, ja tiputtelevat munat lennosta sellaisille paikoille lähelle maan pintaa. Pikkuapollo talvehtii joko munana tai pienenä toukkana. Toukka on musta ja sillä on lyhyt karvoitus sekä kyljissä oranssinkeltaisten täplien rivistö. Se viettää piileskelevää elämää ja tulee vain lyhyesti esille syömään. Toukokuun alussa toukat koteloituvat tiheään seittiin lakastuneiden lehtien väliin. Kotelovaihe kestää kolme, neljä viikkoa.

Lähilaji: Lähin sukulainen on apollo (Parnassios apollo), jolla on takasiivessä kaksi punaista silmätäplää. Pikkuapolloa voidaan sekoittaa myös eri heimoon kuuluvaan kaaliperhoseen, jonka etusiiven kärkitäplä on musta, tai pihlajaperhoseen, jolta vuorostaan puuttuvat mustat täplät etusiipien kärjistä.

Muuta: Muiden apollolajien tapaan pikkuapollollakin on useita, ulkonäöltään toisistaan hivenen poikkeavia alalajeja ja muotoja. Suomesta näitä tunnetaan kolme: f. karjalaf. perkele sekä f. ugrofennica. Rekijokilaakson kanta edustaa muotoa f. perkele. Suomen perhoslajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 pikkuapollo on luokiteltu vaarantuneeksi. Laji on rauhoitettu koko Euroopan Unionin alueella. Suomessa pikkuapollo rauhoitettiin vuonna 1976.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, 7.6.2010, Häntälä, Somero, © Helmut Diekmann
Koiras, 8.6.2012, Häntälä, Somero, © Helmut Diekmann
Koiras, 9.6.2015, Häntälä, Somero, © Matti Selänne
Naaras, 10.6.2011, Häntälä, Somero, © Helmut Diekmann
Naaras ( huom. isokokoinen sphragis), 13.6.2012, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Naaras, seurana heinäsirkan nymfi, 8.6.2014, Häntälä, Somero, © Olli Pihlajamaa
Paritteluyritys, mutta naaras on jo paritellut (huom. sphragis), 5.6.2014, Häntälä, Somero, © Teppo Salmela
Parittelu, koiras alempana, 11.6.2014, Häntälä, Somero, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka talvehtimisen jälkeen, 28.4.2016, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuinen toukka pystykiurunkannuksella, 30.4.2016, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Keskenkasvuinen toukka, 30.4.2016, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Lähes täysikasvuinen toukka, 4.5.2016, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 8.5.2016, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 8.5.2016, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka, 8.5.2016, Häntälä, Somero, © Mikko Huunonen
Rekijoenlaakso (Häntälän notkot), Somero, 8.5.2016, © Mikko Huunonen
Kotelokehto, 8.5.2016, Häntälä, Somero, © Mikko Huunonen
Kotelokehto, 8.5.2016, Häntälä, Somero, © Mikko Huunonen