Ruskonurmiyökkönen

Caradrina morpheus

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Nurmiyökköset (Caradrinini)
Suku: Caradrina

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 26–33 mm. Keskikokoa pienempi. Etusiivet vaaleahkon kellanruskeat, osittain harmaanruskean sävyiset. Poikkiviirut epäselvät, tumman harmaanruskeat, sahahampaiset, kaikissa yhdensuuntainen harmaanruskea viiru. Keskivarjo melko tumma. Rengastäplä harmaanruskea, munuaistäplä iso, tumman harmaanruskea, ulkoreunasta usein ruosteenruskeavivahteinen, rajoittuu pohjaväriin suoraan. Aaltoviiru vaalea, sen ja ulomman poikkiviirun väli tasaisen tumman harmaanruskea. Takasiivet valkeahkot; suonet terminaalialassa ruskeakehnäiset; keskitäplä vähäinen; reunavarjo heikko; ulkoreunassa rivi tummia poikkijuovia; ripsissä ruskehtava jakoviiru paitsi takakulmassa.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisin ilmoitettu havainto on Enontekiöltä. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun alusta elokuun alkuun. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat niityt, kentät, rinteet, kedot ja pellot.

Elintavat: Perhonen on yöaktiivinen. Tulee hyvin valolle, heikommin syötille; lentää usein matalalla ruohikon yllä.

Kehitysvaiheet: Toukka punertavanharmaa; selkäjuova valkeahko, takapäässä epäselvä; sivuselässä takaruumiin I-VIII jaokkeissa mustat viistot juovat. Pää mustanruskea. Polyfagi, elää elo-lokakuussa ruohoilla kuten marunoilla (Artemisia) ja nokkosilla (Urtica); talvehtii täysikasvuisena maassa valmiissa kotelokopassa, johon keväällä koteloituu.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 14.09.2019

13.6.2018, Hartola, © Heikki Tabell