Viirupikkumittari
Eupithecia pernotata
Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Kenttämittarit (Larentiinae)
Tribus: Pikkumittarit (Eupitheciini)
Suku: Eupithecia
Tuntomerkit: Pohjaväriltään harmaan rusehtava, melko suipposiipinen pikkumittari. Etusiiven keskiosassa on rivistö vaaleita poikkiviiruja; siiven etureuna on melko suora. Keskipilkku on häipyvä. Etusiiven ulompi poikkiviiru on etuosassa näkyvä, katkeilee takaosassaan. Siipiväli 17–20 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen Kirja)
Esiintyminen: Esiintyy hyvin paikoittaisena Kaakkois-Suomen rannikkoalueilla. Mittaria voi löytää suotuisissa ympäristöissä runsaasti. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Lentää pääasiassa kesäkuussa, lennon huippu ajoittuu kuun puolivälin tienoille. (Tilastotietoa -2016)
Elinympäristöt: Mittari lentelee lämpimillä hiekkakentillä, ruohikkoisilla rannoilla ja joutomailla.
Elintavat: Aloittaa lentonsa melko varhain illalla, aktiivisin lento on iltahämärissä. Tulee huonosti valolle. Perhonen lähtee helposti lentoon myös päiväsaikaan ja on haavittavissa pietaryrttikasvustojen ympäriltä.
Kehitysvaiheet: Toukka elää pääasiassa pietaryrtillä, syö myös ketomarunaa ja pujoa. Talvehtii kotelona.
Muuta: Laji muistuttaa suuresti harmopikkumittaria, E. satyrataa, on tätä väriltään enemmän kullanruskea. Mittari on myös keskimäärin pienikokoisempi kuin satyrata. Suomessa viirupikkumittarista tavataan vain alalajia sp. enictata, lajin nimimuoto elää paikallisena Sveitsissä.
Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 7.1.2023 Heikki Tabell
