Tunnusraitayökkönen

Orthosia gothica

Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Raitayökköset (Orthosiini)
Suku: Orthosia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Laji on saanut tieteellisen nimen gothica perhosen etusiiven tummasta täplästä, joka muistuttaa g-kirjainta. Lajin nimimuodolla tämä ”goottikuvio” on musta, muodolla f. gothicina ”goottikuvio” on ruosteenruskea (ks. kuvat 5–6). Tunnusraitayökkönen on suhteellisen pieni yökkönen; siipiväli on 31–38 mm. Koiraan tuntosarvet kaksoiskampahampaiset. Etusiivet ruskeat, violetinharmaan sekaiset. Tyvipoikkiviiru kahden mustan täplän reunustama; sisempi ja ulompi poikkiviiru vaaleat, tummareunaiset. Keilatäplä epäselvä, sen kärjestä ulompaan poikkiviiruun kulkee musta yhdysviiru. Rengas- ja munuaistäplä vaaleareunaiset; rengastäplä edestä avoin, munuaistäplä takaa avoin. Aaltoviiru vaalea tai kellertävä, sahahampainen. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja. Takasiivet ruskeanharmaat; ripset vaaleammat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Erittäin yleistä tunnusraitayökköstä tavataan koko maassa Käsivarren Lappia lukuun ottamatta. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Aikaisimpia yksilöitä voi vuodesta riippuen tavata jo maaliskuussa, mutta yleensä vasta huhtikuun alusta alkaen. Lennon huippu sijoittuu huhti-toukokuun vaihteeseen. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Lajille ominaisia ympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät, linjanpohjat, hakkuuaukeat, joutomaat ja pensaikkoiset aukiot.

Elintavat: Yöaktiivinen tunnusraitayökkönen tulee pimeinä kevätöinä hyvin valolle, mutta heikommin syötille – osittain varmaan siksi, että pajut kukkivat lajin lentoaikana ja tarjoavat riittävän ravintolähteen aikuiselle perhosille. Kylminä öinä yökköset lentävät vain vähän aikaa auringonlaskun jälkeen ja kohmettuvat ravintoa etsiessään pajujen kukille ja oksille tai puiden rungoille. Päivisin voi löytää vastakuoriutuneita tai päivälevolla olevia raitayökkösiä puiden oksilta ja rungoilta.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä, vaaleankellertävätäpläinen; selkä- ja sivuselkäjuova vaaleankellertävät tai valkeahkot; sivujuova leveä, valkeahko, ylhäältä tummareunainen. Toiseksi viimeinen hengitysaukko sijaitsee selvästi sivujuovan yläreunassa. Pää vihreä. – Moniruokainen toukka elää toukokuusta heinäkuuhun mm. koivulla (Betula), tammella (Quercus), pajuilla (Salix), tuomella (Prunus padus), vadelmalla (Rubus idaeus), hierakoilla (Rumex) ja nokkosella (Urtica). Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona, jonka sisällä on täysin kehittynyt aikuinen perhonen (ns. koteloimago).

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 24.09.2019

17.4.2016, Hartola, © Heikki Tabell
28.4.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
19.4.2019, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
19.4.2019, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
17.5.2019, Lahnalahti, Joroinen, © Annukka Pirkkalainen
f. gothicina, 14.5.2013, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
f. gothicina, 20.4.2015, Hartola, © Heikki Tabell
Parittelu, alempi f. gothicina, 20.4.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Parittelu, alempi f. gothicina, 20.4.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg