Oleanterikiitäjä
Daphnis nerii
Heimo: Kiitäjät (Sphingidae)
Alaheimo: Hämäräkiitäjät (Macroglossinae)
Suku: Daphnis
Monien mielestä oleanterikiitäjä on kaunein yöperhonen. Erisävyiset vihreät, vaaleanpunaiset ja violetit laikut ja vyöt muodostavat silmiä hivelevän kokonaisuuden. Oleanterikiitäjä on huomattavan suuri yöperhonen, siipiväli ♂ 90–115 mm, ♀ 101–123 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Oleanterikiitäjä on Suomessa hyvin harvinainen vieras. Sen vakituinen levinneisyysalue ulottuu eteläiseltä Välimereltä, Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Afganistanista, Intiasta ja Sri Lankasta itään trooppiseen Kaakkois-Aasiaan ja Filippiineille, ja sitä tavataan myös osassa trooppista Afrikkaa. Oleanterikiitäjän ympärivuotisen levinneisyyden raja Euroopassa ei ole selvä, mutta suotuisilla paikoilla laji esiintyy pysyvästi ainakin Sisiliassa, Kreetalla ja Kyproksella. Suomessa lajin tapaa todennäköisimmin loppukesällä. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi).
Elinkierto: Suomen havainnot ovat kesä–lokakuulta.
Elinympäristöt: Ulkomailla laji viihtyy kuivahkoilla jokirannoilla ja keitailla.
Elintavat: Etelänpäiväkiitäjä lentää yöllä; tulee valolle ja käy kukilla. Perhosharrastajien kiertokiitäjää varten kasvatettu valkotupakka houkuttelee myös oleanterinkiitäjää.
Kehitysvaiheet: Toukan pääasiallinen ravintokasvi on oleanteri, mutta toukka kelpuuttaa myös talvion, silkkiyrtin ja viiniköynnöksen.
Muuta: Daphnis oli kreikkalaisessa mytologiassa panhuilua soittava sisialainen paimenpoika, jota pidettiin paimentolaisrunouden keksijänä. Lajin tieteellinen nimi on johdettu oleanterkasvien Nerium-suvusta.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen ja tekstin lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 5.4.2025
