Hammasyökkönen

Phlogophora meticulosa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Hammasyökköset (Phlogophorini)
Suku: Phlogophora

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 44–50 mm. Isohko; etusiivet suipot, ulkoreunastaan nyhälaitaiset. Etusiipien pohjaväri vaalean harmahtavankeltainen, tyvi- ja keskisarakkeen etupuoliskossa ruusunpunertavaa sävyä. Tyvisarakkeen takaosa ja kolmiomainen keskisarake oliivinruskeat. Poikkiviirut heikot, ilman hampaita; sisempi ruskea, sisäpuolelta vaaleanroosareunainen; ulompi kaksinkertainen, hieno, vaaleanruskea, muodostaa terävän kulman ulospäin munuaistäplän kohdalla. Rengas- ja munuaistäplä pohjan väriset, vaaleareunaiset, takaa vaalean juovan yhdistämät; niiden välinen alue punertava. Aaltoviiru epäselvä, molemmilta puolilta tummavarjoinen, sen sisäpuolella kärjen lähellä musta täplä. Ripset mustat ulkoreunan loven kohdalta. Takasiivet okranvalkeahkot, takaosasta harmaanruskeavarjoiset; keskitäplä pieni, harmaanruskea; kaarijuova ja reunavarjo harmaanruskeat.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on vaeltaja, jota tavataan Etelä-Suomessa melko yleisenä. Pohjoisimmat ilmoitetut havainnot ovat Oulusta ja Hailuodosta. (Havaintokartta –2016 ; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä marraskuun alkuun; runsaimmillaan syys-lokakuussa, jolloin tänne vaeltaneiden lisäksi lentää Suomessa kehittynyt toinen sukupolvi. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajin tyypillisiä elinympäristöjä ovat rehevät, kosteapohjaiset maastot, mm. puistot ja puutarhat.

Elintavat: Yöaktiivinen hammasyökkönen tulee valolle, mutta erityisen hyvin syötille. Käy kukilla. Perhosen levossa ollessa sen laskostetut etusiivet rikkovat perhosmaista muotoa, jotta se muistuttaisi kuihtunutta lehtiä. Poikittaisissa siipisuonissa on taipuisia kohtia.

Kehitysvaiheet: Toukka vaihteleva, likaisenvihreä tai ruskea; selkäjuova katkeileva, hieno, vaalea; kyljissä takaruumiin jaokkeissa rivi tummia, viistoja juovia. Sivujuova vaalea, joskus epäselvä. Selän nystyrät valkeahkot. Pää vaaleanvihreä tai kellanruskea, ruskeakuvioinen. Polyfagi (moniruokainen), elää heinä-elokuussa erilaisilla ruohoilla. Koteloituu löyhään kotelokoppaan maahan. Aikuinen talvehtii.

Muuta: Tieteellinen nimi juontuu latinankielisestä sanasta meticulosus (= ’pelokas’). Nimitys perustuu siihen, että perhonen tekeytyy kuoliaaksi, kun siihen koskee. (Tällainen käyttäytyminen on toki yleinen monille muillekin yökkösille.)

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 21.11.2019

Kasvatettu yksilö, marraskuu 2019, © Helmut Diekmann
Naaras, 10.9.2019, Inkoo, © Helmut Diekmann
Kasvatettu yksilö, marraskuu 2019, © Helmut Diekmann
Toukokuu 2017, Montenegro, © Oli Pihlajamaa
Syötillä, 22.7.2016, Parainen, © Håkan Söderholm
27.9.2015, Lappeenranta, © Jaana Ihme
Muna, kasvatusoloissa, syyskuu 2019, © Helmut Diekmann
Toukka, vihreä muoto, kasvatusoloissa, lokakuu 2019, © Helmut Diekmann
Toukka, vihreä muoto, kasvatusoloissa, lokakuu 2019, © Helmut Diekmann
Toukka, ruskea muoto, kasvatusoloissa, lokakuu 2019, © Helmut Diekmann
Toukka, ruskea muoto, kasvatusoloissa, lokakuu 2019, © Helmut Diekmann
Kotelo, kotelokehto avattuna, kasvatusoloissa, lokakuu 2019, © Helmut Diekmann