Kultaperä

Sphrageidus similis

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Villakkaat
(Lymantriinae)
Suku: Sphrageidus

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Lajia määrittäessa kannattaa kiinnittää huomiota perhosen hohtavan valkoisiin siipiin ja takaruumiin perässä olevaan oranssinkeltaiseen karvatupsuun. Perhosen selkäpuolella on harvakseltaan pitkiä valkoisia karvoja. Koiras on naarasta pienempi ja sillä on leveät kaksoishampaiset tuntosarvet. Joillakin perhosilla (varsinkin koirailla) on etusiiven takakulmassa tumma täplä. Naaraan takaruumis on ennen munintaa hyvin pullea.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Lajia tavataan Suomessa pääosin lounais- ja etelärannikolla, mutta se on levittäytymässä pikku hiljaa kohti sisämaata. Pohjoisimmat havainnot ovat Iisalmen korkeudelta. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää pääosin yhdessä sukupolvessa heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin, mutta muodostaa toisinaan vähälukuisemman toisen sukupolven syyskuussa. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Valoisat lehti- ja sekametsät, puistot ja puutarhat

Elintavat: Perhonen on aktiivinen iltahämärässä ja yöllä; molemmat sukupuolet tulevat valolle. Aikuinen perhonen ei käytä ravintoa, sillä sen imukärsä on surkastunut. Laji kerää kaiken tarvitsemansa ravinnon toukkavaiheessa.

Kehitysvaiheet: Naaras munii harmaat munat ryhmiin peittäen munastot oman takaruumiinsa oranssinkeltaisella villalla. Toukka on polyfagi (moniruokainen); luonnossa se käyttää ravintonaan ainakin koivua (Betula), pihlajaa (Sorbus aucaparia) ja tuomea (Prunus padus). Myös puutarhojen omena-, kirsikka- ja luumupuiden lehdet kelpaavat sille ravinnoksi. Kasvatuksessa toukkien on todettu syövän myös pajua (Salix sp.). Keskenkasvuinen toukka talvehtii kutomassaan seittipussissa. Seuraavan kevään ja alkukesän aikana toukka syö itsensä täysikasvuiseksi ja koteloituu kutomaansa valkoharmaaseen kotelokoppaan.

Huom.: Toukan karvat saattavat tuottaa ihmisille ihoreaktioita. Paljain käsin koskettelua kannattaa välttää. Tämä pätee myös useimpiin muihin karvaisiin toukkiin.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki, SPSLaji.fi

Päivitetty viimeksi: 6.9.2021

Koiras, 13.8.2017, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
Koiras, 29.7.2017 Dragsfjärd, Kemiönsaari © Emma Kosonen
Koiras, 29.7.2017 Dragsfjärd, Kemiönsaari © Emma Kosonen
Naaras, 2.8.2017, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 2.8.2017, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2016, © Håkan Söderholm
Naaras, 9.7.2021 Jurmo, © Julius Isotalo
Naaras, 9.7.2021 Jurmo, © Julius Isotalo
Naaras, 9.7.2021 Jurmo, © Julius Isotalo
Naaras, kasvatettu (e larva), heinäkuu 2016, © Håkan Söderholm
Naaras, 9.7.2021 Jurmo, © Julius Isotalo
Munasto, heinäkuu 2007, Aichach-Sulsbach, Saksa © Michel Kettner
Keskenkasvuinen toukka, 12.8.2021, Örö, Kemiönsaaristo, © Patrik Åberg
Talvehtinut toukka, Örö, 28.5.2016, © Håkan Söderholm