Luhtakultasiipi

Lycaena helle

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Kultasiivet (Lycaenini)
Suku: Lycaena

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Luhtakultasiipi on pienehkö ja melko tumma kultasiipilaji. Siipiväli on noin 22–27 mm.
Koiraan etusiivet ovat päältä sinihohtoisen ruskeat ja niissä vain heikosti kellanpunaista häivettä; ulkoreuna musta. Keskisarassa kaksi mustaa täplää. Postdiskaalitäplät diffuusit, mustat, säännöllisessä rivissä. Naaraan etusiivet ovat oranssit, tummakehnäiset; mustat täplät selvemmät kuin koiraalla; siiven ulkosarakkeessa punertavankeltainen, epäselvä täplärivi, jonka sisäpuolella heikko sinertävä täplärivi. Takasiivet yläpuolelta tummanruskeat, koiraalla keskeltä sinihohtoiset. Submarginaalivyö kellanpunainen, täplikäs, naaraalla sen sisäpuolella rivi sinisiä täpliä.
Etusiivet ovat alapuolelta oranssit, takasiivet vaihtelevan harmahtavanruskeat; mustat täplät isoja, valkoreunaisia: molemmissa siipipareissa tyvi- ja diskaalialassa sekä rivi postdiskaalialassa. Molempien siipiparien submarginaalijuova selvä, yhtenäinen, kellanpunainen, sen sisä- ja ulkoreunassa rivi mustia täpliä, sisemmät tyvipuolelta valkorajaiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Ennen vanhaan luhtakultasiipiä tavattiin monissa paikoissa ympäri Suomea, mutta nykyisin laji lienee hävinnyt Etelä-Suomesta. Esiintymisen painopisteet ovat tätä nykyä Kuusamon ja Tornion seuduilla (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: toukokuun lopulta heinäkuun alkuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Rehevät ja kosteat niityt, jokipenkat, ojien ja purojen varret, soiden reunamat

Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvin, nurmitataren (Bistorta vivipara), lehtien alapinnoille, lähelle keskisuonta. Ravintokasvin ympärillä kasvillisuuden tulee olla sopivan harvaa. Toukat kuoriutuvat reilun viikon kuluttua ja ovat valmiita koteloitumaan vajaan kuukauden kuluttua. Toukka on myrmekofiili ja vetää puoleensa muurahaisia. Koteloituminen tapahtuu lähelle maanrajaa. Kotelo talvehtii.

Lähilajit: Muut kultasiivet

Muuta: Luhtakultasiipi mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV; se on EU:n alueella hyvin harvinainen. Suomessa laji on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa (2006).

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 12.10.2020

Koiras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Koiras, 16.6.2020, Kemi, © Teppo Salmela
Koiras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Naaras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Naaras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Naaras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Naaras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Naaras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
Naaras, 17.6.2020, Tornio, © Teppo Salmela
16.6.2020, Kemi, © Teppo Salmela
Habitaatti, Tornio, © Teppo Salmela
Habitaatti, Kemi, © Teppo Salmela