Hietaheinäperhonen
Hipparchia semele
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Heinäperhoset (Satyrinae)
Tribus: Satyrini
Suku: Hipparchia
Tuntomerkit: Hietaheinäperhonen (hietasomersilmä) on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on noin 41–58 mm. Naaraat ovat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpuolta perhoset näyttävät vain harvoin, sillä lepoasennossa ne pitävät siipensä supussa. Kuvassa 8 (alla) on menossa parittelu; naaras on keskellä ja levittää hetkellisesti siipensä, kun vasemmalta lähestyy ylimääräinen koiras häiritsemään lemmenparia.
Siipien yläpinnan pohjaväri on ruskea ja etusiivesssä on oranssinkeltaisia laikkuja, jotka ovat naarailla suurempia kuin koirailla. Siipisuonten kohdalla laikut ovat pohjavärin katkaisemia. Etusiivessä on lisäksi kaksi mustaa silmätäplää, joissa on yleensä valkoinen keskusta. Takasiiven ulkoreunassa on leveä kellertävän oranssi vyö, jossa on silmätäplä lähellä siiven takakulmaa. Koiraiden etusiivissä on vinottain kulkeva tummanhohtoinen feromonia (naaraita houkuttelevaa tuoksuainetta) erittävä koirasjuova.
Etusiiven alapuoli on ulkosarakkeessa kellertävä ja tyvessä oranssi. Etusiiven etukulmassa on kaksi suurehkoa mustaa silmätäplää, joissa on valkoinen keskusta. Takasiiven väritys on kirjava sekoitus ruskeaa ja vaaleanharmaata. Koiraiden takasiiven alapuolen poikki kulkee valkoinen poikkivyö ja kuviointi on yleensä selväpiirteisempää kuin naarailla.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Laji esiintyy jokseenkin harvinaisena Suomen etelärannikolla, yleensä meren läheisyydessä, Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla. Esiintymisalueen painopiste on lännessä. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Heinäkuun puolestavälistä syyskuun alkuun. Yksi sukupolvi. (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Hietaheinäperhonen suosii paahteisia, niukkakasvustoisia maastoja, rantakallioita, hietikkoja ja kuivia harjuja.
Elintavat: Kalliolla lepäävä perhonen pitää siipensä tiukasti supussa ja kätkee hyvin pian laskeutumisen jälkeen vielä etusiiven kärjen silmätäplän takasiiven taakse, jolloin se sulautuu täydellisesti ympäristöönsä. Lisäksi perhonen kääntää itsensä suoraan kulmaan aurinkoon nähden, jolloin se ottaa paisteesta kaiken lämmön talteen. Lento on nopeaa ja heittelehtivää. Perhoset ruokailevat myös kukilla, varsinkin kanervalla ja rantakukalla.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen isäntäkasvien läheisyyteen. Ks. video munintatapahtumasta täältä (Lähteelä 8.8.2022 © Tapani Järvinen). Toukat elävät eri heinillä, esimerkiksi rantavehnällä. Toukka talvehtii pienenä.
Lähilajit: Muut Satyrini-tribukseen kuuluvat lajit.
Muuta: Koska perhonen pitää levätessään siipensä supussa, siipien yläpuolta on vaikea nähdä. Jäkälien peittämällä rantakalliolla kököttävää perhosta on käytännössä mahdotonta havaita. Kallioilla kulkeva huomaa perhosen vasta silloin, kun hän on säikäyttänyt sen lentoon. Perhonen kuitenkin laskeutuu melko pian lyhyen pyrähdyksen jälkeen. Etusiipien alapuolen silmätäpliään sekä kellertäviä ja oranssinvärisiä laikkujaan perhonen näyttää laskeutumisen jälkeen kuitenkin enää vain lyhyen hetken, sillä hyvin nopeasti se laskee etusiipensä takasiipien suojaan, jolloin niissä olevat ruskeanharmaat kirjailut sulautuvat täydellisesti ympäristöön.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 26.12.2022
