Suokirjosiipi
Pyrgus centaureae
Heimo: Paksupäät (Hesperiidae)
Alaheimo: Kirjosiivet (Pyrginae)
Suku: Pyrgus
Tuntomerkit: Suokirjasiipi on paksupääperhosten heimoon kuuluva, melko pieni päiväperhonen. Sen siipiväli on 22–32 mm.
Perhosen siivissä on tummanruskeansävyisellä pohjalla selkeärajaisia, lähes neliskulmaisen muotoisia valkoisia täpliä, ja siipiä peittää vaalea karvoitus. Pohjoista kohti siirryttäessä siipien pohjaväri muuttuu vaaleammaksi.
Takasiiven yläpinnassa on vaaleita täpliä, ja lähellä siiven etureunaa on suuri valkoinen laikku.
Siipien alapinnat ovat ruskeanharmaat, laajalti valkotäpläiset, ja siipisuonet ovat valkoiset. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdilta tummat. Sukupuolet ovat samannäköiset.
Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen kirja)
Esiintyminen: Suokirjosiipi on pohjoinen laji, jonka levinneisyys maailmalla ulottuu Pohjois-Skandinaviasta ja Pohjois-Suomesta Pohjois-Venäjän ja Siperian poikki Pohjois-Amerikkaan saakka. Etelä- ja Keski-Suomessa suokirjosiipi on harvinaistunut soiden ojittamisen takia, ja nykyisin lajin painopistealueet sijaitsevat Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää kesäkuun alusta heinäkuun loppupuoliskolle (Lapissa lähinnä heinäkuun alkupuolella). Yksi sukupolvi. Yksittäisillä esiintymispaikoilla lentoaika on varsin lyhyt. Toukkakehitys on kaksivuotinen, minkä vuoksi tietyllä suolla perhosia voi havaita yleensä vain joka toinen vuosi.
Elinympäristöt: Suokirjosiipiä tavataan soilla ja rämeillä, Lapissa myös tuntureiden alarinteillä sekä jokilaaksoissa, missä kasvaa muurainta. Laji ei siedä soiden ojittamista, ja aikaisemmin lähes koko Manner-Suomessa tavattu laji onkin nykyisin hävinnyt kokonaan Etelä-Suomesta ja on Keski-Suomessa enää vain erittäin paikoittainen.
Elintavat: Tummahko perhonen lentää soilla mättäiden ja pensaiden välissä sen verran nopeasti, että sen seuraaminen katseella on vaikeaa. Koiraat puolustavat reviirejään pensaikoissa, missä ne odottavat naaraita.
Kehitysvaiheet: Naaraat munivat munat yksitellen ravintokasvin lehdille. Toukan ravintokasvina on muurain (Rubus chamaemorus), pienenä toukka saattaa syödä myös vaivaiskoivun (Betula nana) lehtiä. Toukka elää silkkirihmalla yhteen sidottujen lehtien välissä. Laji talvehtii toukkana kahdesti.
Lähilajit: Muut Pyrgus-suvun paksupäät: mansikka-, tumma- ja tunturikirjosiipi
Muuta: Tieteellinen lajinimi centaureae viittaa virheellisesti kaunokkeihin (Centaurea) perhosen ravintokasveina.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, LuontoPortti
Päivitetty viimeksi: 19.2.2024
