Isokalvakkayökkönen

Rhizedra lutosa

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Korsiyökköset (Apameini)
Suku: Rhizedra

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 34-52 mm. Rotevatekoinen. Etusiipien kärki terävä. Pohjaväri kalpean kellertävästä tai harmahtavasta tummahkon punertavanruskeaan; suonien välit mustakehnäiset, eniten siiven takaosasta. Ulompi poikkiviiru näkyy mustina pilkkuina suonien kohdalla. Takasiivet vaaleat, harmaakehnäiset, joskus tummasuoniset; kaarijuova näkyy usein pilkkuina.

Uhanalaisuusarvio: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Rannikkoseuduilla jokseenkin yleinen, sisämaassa yleensä melko harvalukuinen. Pohjoisin ilmoitettu havainto on Torniosta. (Havaintokartta -2016)

Lentoaika: Laji lentää elokuusta lokakuuhun saakka. (Tilastotietoa -2016)

Elinympäristö: Lajille tyypillisiä elinympäristöjä ovat merien, järvien ja muiden vesistöjen rantaruovikot ja niiden lähistöt.

Elintavat: Yöaktiivinen isokalvakkayökkönen tulee hyvin valolle, harvoin syötille.

Kehitysvaiheet: Toukka punertavanharmaa, kiiltävä, joskus näkyvissä häivähdys tummasta selkäjuovasta. Nystyrät hienot, melko pitkäkarvaiset. Pää ruskea; niskakilpi vaaleampi, ruskeankeltainen. Elää huhti-heinäkuussa maalla kasvavien järviruokojen (Phragmites australis) korsissa ja juurakoissa. Koteloituu maahan ravintokasvin juuriston sekaan. Muna talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty: 13.09.2019

11.9.2018, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann