Haapaperhonen
Limenitis populi
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Luotsiperhoset (Limenitidinae)
Suku: Limenitis
Tuntomerkit: Haapaperhonen on suurimpia päiväperhosiamme, siipiväli on 69–90 mm. Koiras on naarasta selvästi pienempi.
Siipien yläpuolen pohjaväri on mustanruskea. Vastakuoriutuneilla koirailla voi joskus nähdä häiveperhosten tavoin häivähdyksen sineä. Etusiiven etuosassa, tyvipuolella, on vaalea täplä. Kärjessä on muutama vaalea täplä ja hieman oranssia. Etu- ja takasiiven poikki kulkee valkoinen vyö, joka on naarailla huomattavasti leveämpi kuin koirailla. Etusiivessä vyö on rikkonainen. Takasiivessä valkoinen vyö on tasaisempi ja selkeämpi, vain tummien siipisuonten katkoma. Takasiiven ulkosarakkeessa on oranssia ja ulompana sinisen harmaata väriä.
Takasiiven alapinnan kauniin oranssinkellertävällä pohjalla on valkoinen vyö, joka on yläpinnan tavoin naarailla leveämpi kuin koirailla. Tummat siipisuonet kulkevat vyön poikki ja saavat sen näyttämään ruuduteltulta. Värit ja kuviot erottuvat selkeästi toisistaan. Takasiiven tyvi on siniharmaa, lähempänä siiven ulkoreunaa on oranssilla pohjalla yksinkertainen tumma täplärivi. Etu- ja takasiiven ulkoreuna on sinertävän harmaa.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Melko harvinainen ja paikoittainen. Välillä kadoksissa ollut, mutta kannat ovat elpymään päin. Perhosen esiintyminen painottuu itäiseen Suomeen, Pirkanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle. Vahvin kanta on Kaakkois-Suomessa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun puolestavälistä heinäkuun loppuun, pääasiassa juhannuksesta heinäkuun puoliväliin. Perhonen lentää vain muutaman viikon. (Tilastotietoa)
Elinympäristöt: Rehevät kuusi- ja sekametsien reunamat, joissa kasvaa haapoja. Sora-, hiekka- ja metsäautotiet, metsäiset jokilaaksot, rannat.
Elintavat: Perhoset käyvät vain harvoin kukilla, mutta niitä voi nähdä juomassa vettä lätäköistä tai imemässä kosteutta ja mineraaleja hiekkateistä. Myös eläinten raadot, ulosteet, pilaantuneet hedelmät ja ihmisten hikiset vaatteet houkuttelevat perhosia.
Kehitysvaiheet: Naaras munii munat yksitellen ravintokasvin lehdille. Toukan ravintokasvi on haapa (Populus tremula), harvemmin muut poppelilajit. Pieni toukka talvehtii ensimmäisen nahanvaihdon jälkeen. Talvehtimista varten se kehrää kuivista lehdenosista itselleen putkimaisen käärön (hibernaculum) haavan oksalle.
Lähilajit: Samaan aikaan samanlaisilla paikoilla elävät häiveperhonen (Apatura iris), pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) ja kuusamaperhonen (Limenitis camilla), joihin haapaperhosen saattaa sekoittaa.
Muuta: Koska haapaperhosella on tapana istuskella sora- ja hiekkateillä imemässä kosteutta ja mineraaleja tien pohjasta, valitettavan moni perhonen joutuu autojen yliajamaksi.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 13.10.2019
