Nastakehrääjä

Aglia tau

Heimo: Riikinkukkokehrääjät (Saturniidae)
Alaheimo: Agliinae
Suku: Aglia

Tuntomerkit: Nastakehrääjä on riikinkukkokehrääjien heimoon kuuluva kookas perhonen. Siipiväli on noin 55–85 mm; naaras on koirasta suurempi. Koiraalla on tuuheat kampamaiset tuntosarvet.
Koiraan siipien pohjaväri on oranssinkeltainen, kun taas naaras on hailakkaamman okrankeltainen. Molemmilla sukupuolilla on sekä etu- että takasiipien keskellä mustakehäinen sininen silmätäplä, jonka keskellä on valkoinen t-muotoinen ”nastakuvio”, joka muistuttaa vanhanaikaista taottua naulaa. Nastakuvio näkyy myös siipien alapinnalla.

Esiintyminen: Nastakehrääjää tavataan melko yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Perhonen lentää keväällä. Sen paras lentoaika osuu koivujen hiirenkorvavaiheen mentyä ohi, kun tuoreet koivunlehdet ovat avautuneet täysin, eli toukokuun alusta kesäkuun alkupuolelle. Yksi sukupolvi. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Nastakehrääjä suosii avoimia lehtometsiä, erityisesti lehtomaisia koivikkoja, sekä rämeiden reunoja.

Elintavat: Koiraat lentävät nopeasti ja mutkitellen aurinkoisina päivinä (varsinkin aamupäivällä) lehtometsissä naaraita etsien. Tuuheilla tuntosarveillaan ne haistavat naaraan pitkienkin matkojen päästä. Parittelu on suhteellisen lyhyt, se kestää vain noin 30–60 minuuttia, minkä jälkeen koiras irrottautuu naaraasta ja jatkaa matkaansa. Naaras aloittaa munintalentonsa vasta illalla. Perhoset eivät syö enää imagovaiheessa; laji on hankkinut kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessa. Aikuisen perhosen elinikä jää siksi melko lyhyeksi.

Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää suklaanruskeat munat isäntäkasvien oksiin ja lehtiin. Suomessa toukan pääasiallinen ravintokasvi on koivu, harvemmin raita, pihlaja tai tammi. (Keski-Euroopassa pyökki, Fagus sylvatica, on lajin tyypillinen ravintokasvi.) Vastakuoriutunut vihreä toukka kantaa selässään kuusi merkillistä uloketta:  ohuita punavalkoisia ”antennimastoja”, jotka häviävät asteittain nahanvaihtojen myötä. Toukka koteloituu lähellä maan pintaa karikkeeseen tai kuivien lehtien väliin kutomaansa pehmeään, ruskeaan kotelokehtoon. Kotelo talvehtii.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi viittaa kreikkalaiseen t-kirjaimeen (= tau), eli perhosen siivissä näkyvään ”nastakuvioon”.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

Koiras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2015, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2012, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu yksilö, toukokuu 2012, © Helmut Diekmann
Vastakuoriutunut koiras, kasvatuksesta, toukokuu 2018, © Esa Marjamäki
Naaras, kasvatettu (e larva, toukokuu 2017), © Patrik Åberg
Naaras, kasvatuksesta, toukokuu 2014, © Helmut Diekmann
Naaras houkuttelemassa, kasvatettu yksilö, kesäkuu 2017, © Helmut Diekmann
Naaras, kasvatuksesta, toukokuu 2018, © Stefan Gerrits
Koiras lähestyy naarasta, 16.5.2018, Kirkkonummi, © Stefan Gerrits
Kilpakosinta, 27.5.2015, Lohja, © Helmut Diekmann
Parittelu (koiras vasemmalla) 27.5.2015, Lohja, © Helmut Diekmann
Parittelu (koiras alhaalla), 24.5.2014, Inkoo, © Helmut Diekmann
Munia, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Vastakuoriutunut toukka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Vastakuoriutunut toukka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Pieni toukka, toinen nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Pienehkö toukka, kolmas nahka, kasvatuksessa, @ Esa Marjamäki
Pienehkö toukka, kolmas nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka, kolmas nahka, kasvatusoloissa, heinäkuu 2017, © Esa Marjamäki
Täysikasvuinen toukka, neljäs nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2011, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, neljäs nahka, kasvatuksessa, kesäkuu 2015, © Helmut Diekmann
Naaraan kotelo, nostettu ulos kotelokopasta (vasemmalla), kasvatusoloissa, toukokuu 2016, © Helmut Diekmann
Koteloita kasvatusoloissa, kotelokehdot avattuina, elokuu 2018, © Helmut Diekmann