Nastakehrääjä

Aglia tau

Heimo: Riikinkukkokehrääjät (Saturniidae)
Alaheimo: Agliinae
Suku: Aglia

← Edellinen │ Seuraava →

Tuntomerkit: Nastakehrääjä on riikinkukkokehrääjien heimoon kuuluva kookas perhonen. Siipiväli on noin 55–85 mm; naaras on koirasta suurempi.
Koiraalla on tuuheat kampamaiset tuntosarvet. Koiraan siipien pohjaväri on oranssinkeltainen, kun taas naaras on hailakkaamman okrankeltainen. Molemmilla sukupuolilla on sekä etu- että takasiipien keskellä mustakehäinen sininen silmätäplä. Täplien keskellä on valkoinen t-muotoinen ”nastakuvio”, joka muistuttaa vanhanaikaista taottua naulaa. Nastakuvio näkyy myös siipien alapinnalla.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Nastakehrääjää tavataan melko yleisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää keväällä. Sen paras lentoaika osuu koivujen hiirenkorvavaiheen mentyä ohi, kun tuoreet koivunlehdet ovat avautuneet täysin, eli toukokuun alusta kesäkuun alkupuolelle. Yksi sukupolvi.

Elinympäristö: Nastakehrääjä suosii avoimia lehtometsiä, erityisesti lehtomaisia koivikkoja, sekä rämeiden reunoja.

Elintavat: Koiraat lentävät nopeasti ja mutkitellen aurinkoisina päivinä (varsinkin aamupäivällä) lehtometsissä naaraita etsien. Tuuheilla tuntosarveillaan ne haistavat naaraan pitkienkin matkojen päästä. Parittelu on suhteellisen lyhyt, se kestää vain noin 30–45 minuuttia, minkä jälkeen koiras irrottautuu naaraasta ja jatkaa matkaansa. Naaras aloittaa munintalentonsa vasta iltahämärässä. Perhoset eivät syö mitään imagovaiheessa; laji on hankkinut kaiken tarvitsemansa energian toukkavaiheessa. Aikuisten perhosten elinikä jää siksi melko lyhyeksi.

Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää suklaanruskeat munat isäntäkasvien oksiin ja lehtiin. Suomessa toukan pääasiallinen ravintokasvi on koivu, harvemmin raita, pihlaja tai tammi. (Keski-Euroopassa lajin tyypillinen ravintokasvi on pyökki, Fagus sylvatica.) Vastakuoriutunut vihreä toukka kantaa selässään kuusi merkillistä uloketta: ohuita punavalkoisia ”antennimastoja”, jotka häviävät asteittain nahanvaihtojen myötä. Toukka koteloituu lähellä maan pintaa karikkeeseen tai kuivien lehtien väliin kutomaansa pehmeään, ruskeaan kotelokehtoon. Kotelo talvehtii.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi viittaa kreikkalaiseen t-kirjaimeen (= tau), eli perhosen siivissä näkyvään ”nastakuvioon”.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Lajitietokeskus

Päivitetty viimeksi: 9.9.2023