Polygonia c-album

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)
Tribus: Nymphalini
Suku: Polygonia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Herukkaperhonen on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on 40–50 mm. Perhosen pohjaväri on tasaisen oranssi.
Siipien yläpinta on mustien täplien laikuttama. Siipien reunat ovat voimakkaan liuskeiset, mistä tulee lajin toinen kotimainen nimi liuskaperhonen.
Siipien alapinta on eri ruskeansävyjen marmoroima ja ulkoreunassa on vihreänsinisiä täpliä. Erinomainen tuntomerkki on takasiiven alapuolen valkoinen c-kuvio, johon myös lajin tieteellinen nimi viittaa.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Herukkaperhonen on maassamme Oulun korkeudelle saakka melko yleinen. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuusta syksyyn ja talvehtimisen jälkeen uudelleen keväällä. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Hakkuualueiden reunat ja puoliavoimet metsät, myös kulttuuriympäristöt

Elintavat: Herukkaperhonen käy ahkerasti kukilla, mutta tulee suruvaipan tavoin myös hanakasti koivun mahlalle.

Kehitysvaiheet: Naaras munii yksitellen isäntäkasvin lehdille. Toukka elää lehden alapuolella seitin suojaamana. Koteloita voi löytää isäntäkasvin varsilta. Toukan ravintokasveja ovat useat eri kasvit, pensaat ja lehtipuut kuten nokkonen (Urtica dioica), herukat (Ribes), koivut (Betula) ja raita (Salix caprea). Toukka on siis polyfagi (moniruokainen. Perhonen talvehtii aikuisena, usein vajoissa, liitereissä, kellareissa tai muissa ulkorakennuksissa.

Lähilajit: Herukkaperhonen muistuttaa jonkin verran nokkosperhosta, mutta on pohjaväriltään tasaisemman oranssi. Herukkaperhoselta puuttuvat nokkosperhosen etusiipien selvärajaiset kellertävät ja valkoiset täplät, ja myös takasiipien alapinnassa oleva c-kuvio erottaa lajin nokkosperhosesta. Siipien ulkoreunat ovat voimakkaan liuskeiset.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 12.10.2019