Sitruunaperhonen

Gonepteryx rhamni

Heimo: Kaaliperhoset (Pieridae)
Alaheimo: Keltaperhoset (Coliadinae)
Suku: Sitruunaperhoset (Gonepteryx)

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Sitruunaperhonen on yleisimpiä ja tunnetuimpia päiväperhosiamme. Se on melko kookas perhonen; siipien kärkiväli on noin 40–50 mm.
Kirkkaankeltaisesta koiraasta ei voi erehtyä. Naaras on vaaleampi, vaaleanvihreä (limetinvihreä). Molemmilla sukupuolilla on yläpinnnassa sekä etu- että takasiiven keskellä oranssi täplä; alapinnassa nämä täplät ovat punaruskeita. Sitruunaperhoselle tunnusomaista on myös siipien kulmikas muoto suippomaisine kärkineen.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Sitruunaperhonen on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa harvinaisempi. Vuoden 2010 päiväperhosseurannassa sitruunaperhonen oli kolmanneksi yleisin laji. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji lentää yhtenä sukupolvena heinäkuun loppupuolelta lokakuulle sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Keskikesällä, kesä-heinäkuun vaihteessa, sitruunaperhosia ei juuri näe, koska silloin lajilla on silloin menossa toukka- ja kotelovaihe. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Avoimet ja puoliavoimet maastot, metsänreunat, niityt, pellot, pientareet ja puutarhat

Elintavat: Kaaliperhosten heimoon kuuluvista lajeista sitruunaperhonen on ainoa, joka talvehtii aikuisena. Mutta toisin kuin muut aikuistalvehtijamme (kuten nokkos- ja neitoperhonen) sitruunaperhonen ei syksyllä hakeudu suojaan (esim. johonkin ulkorakennukseen), vaan talvehtii lähellä maanpintaa melko suojaamattomana varvikossa tai kuivien lehtien seassa. Sitruunaperhosen elimistön tuottama ”pakkasneste” mahdollistaa eloonjäämisen lumipeitteen alla. Aikuinen perhonen saattaa elää 10–11 kuukautta ja kuuluu siten pitkäikäisimpiin perhosiimme.

Kehitysvaiheet: Talvehtimisen jälkeen sitruunaperhoset parittelevat, ja naaras aloittaa munimisen heti, kun toukan ravintokasvi, paatsama, tulee lehteen. Naaras kiinnittää värttinänmuotoiset vaaleanvihreät munat paatsaman oksiin avautuvien silmukoiden alapuolelle. Toukka on vihreä ja sillä on pieniä mustia pisteitä. Toukat kehittyvät alku- ja keskikesän aikana. Tavallisesti ne oleskelevat lähellä lehtien keskisuonta, missä niitä on vaikea havaita. Levossa ne nostavat eturuumistaan hieman irti alustastaan. Ne koteloituvat kiinnittymällä takapäästään lehteen tai oksaan, ja keskiruumiin kohdalla koteloa ympäröi kiinnipitävä kehruurihma.

Lähilajit: Muut kaaliperhosten heimoon kuuluvat lajit. Naarasta voi sekoittaa muihin ”valkoisiin” perhosiin, esimerkiksi kaali-, lanttu- ja naurisperhoseen, mutta sitruunaperhoselta puuttuvat näille kaaliperhoslajeille tunnusomaiset tummat täplät etusiipien kärjessä. Lisäksi sitruunaperhosen siipien kulmikas muoto on varma tuntomerkki.

Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 05.10.2019

Talvehtinut koiras, 18.4.2019, Hartola, © Heikki Tabell
Koiras, 10.8.2015, Lohja, © Teppo Salmela
Koiras, 30.7.2009, Lohja, © Helmut Diekmann
Koiras, 21.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
Koiras, 30.7.2017, Lohja, © Teppo Salmela
Koiras, 28.8.2016, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras, 25.7.2014, Espoo, © Mika Schafroth
Naaras, 6.8.2012, Espoo, © Helmut Diekmann
Naaras lepäämässä siivet auki, 11.6.2014, Kuopio, © Teppo Salmela
Talvehtiva koiras, 30.11.2019, Turku, © Håkan Söderholm
Talvehtiva koiras, 30.11.2019, Turku, © Håkan Söderholm
Talvehtiva koiras, 30.11.2019, Turku, © Håkan Söderholm
Talvehtiva naaras, Soukanniemi Espoo, 5.4.2019, © Helmut Diekmann
Yölevossa oleva koiras, 3.8.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Keväinen kosintalento: koiras vasemmalla, 6.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell
Kosinta, 10.5.2015, Espoo, © Helmut Diekmann
Parittelu, naaras vasemmalla, 22.4.2015, Kangasala, © Esa Marjamäki
Muniva naaras, 14.5.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras munii paatsamalle, 17.5.2016, Järvenpää, © Päivi Torkki
Munaryhmä paatsamalla, 12.5.2018, Turku, © Håkan Söderholm
Munia, 20.5.2015, Espoo, © Mika Schafroth/Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka, 9.6.2014, Espoo © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka tyypillisessä asennossa, 4.6.2016, Lohja, © Helmut Diekmann
Esikotelo (praepupa), kavatuksessa, kesäkuu 2018, © Helmut Diekmann
Kotelo on yhtaikaa vyö- ja riippukotelo, 15.6.2014, Espoo © Helmut Diekmann
Kotelo, 24.8.2017, Lempäälä, © Esa Marjamäki
Kotelostaan kuoriutunut, 12.8.2019, Kangasala, © Esa Marjamäki