Mesimaayökkönen
Chersotis cuprea
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Chersotis
Tuntomerkit: Siipiväli 31–39 mm. Naaras on keskimäärin hiukan suurempi kuin koiras. Etusiivet punertavanruskeat; keskisarake keskisarasta ja sen etu- ja takapuolelta tummanruskea. Suonet hienosti valkeahkot, vahvimmin siiven keskiosassa. Sisempi poikkiviiru harmaa, ulompi hiukan pohjaa vaaleampi. Keila- ja yökköstäplät tummanruskeat, niiden reunat hyvin hienosti valkeahkot. Etureuna pohjaa tummempi, siinä hienoa, vaaleaa täplitystä. Aaltoviirun sisäpuolella tumma varjo. Ulkoreunassa hieno, tumma juova. Takasiivet harmaanruskeat; ripset okrat.
Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen kirja)
Esiintyminen: Mesimaayökköstä on tavattu lähes koko Suomesta aivan pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Laji on esiintymiseltään paikoittainen, ja viime vuosikymmeninä se on joiltakin paikoilta taantunut tai jopa kadonnut. Koska yksilöiden määrä on viime vuosina vähentynyt merkittävästi, lajia on luokiteltu silmälläpidettäväksi. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun
Elinympäristöt: Laji viihtyy esimerkiksi rinteillä, kedoilla ja niityillä.
Elintavat: Mesimaayökkönen tulee hyvin valolle ja joskus myös syötille. Aikuiset perhoset käyvät myös kukilla ja nauttivat mesikastetta. Lajin löytääkin parhaiten katselemalla kukkia otsalampulla. Laji on sekä yö- että päiväaktiivinen.
Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää syyskuusta kesäkuuhun esimerkiksi kaunokeilla (Centaurea), voikukilla (Taraxacum) ja mustikalla (Vaccinium myrtillus) talvehtien välillä pienenä. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 17.8.2020
