Mesimaayökkönen

Chersotis cuprea

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Chersotis

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 31–39 mm. Naaras on keskimäärin hiukan suurempi kuin koiras. Etusiivet punertavanruskeat; keskisarake keskisarasta ja sen etu- ja takapuolelta tummanruskea. Suonet hienosti valkeahkot, vahvimmin siiven keskiosassa. Sisempi poikkiviiru harmaa, ulompi hiukan pohjaa vaaleampi. Keila- ja yökköstäplät tummanruskeat, niiden reunat hyvin hienosti valkeahkot. Etureuna pohjaa tummempi, siinä hienoa, vaaleaa täplitystä. Aaltoviirun sisäpuolella tumma varjo. Ulkoreunassa hieno, tumma juova. Takasiivet harmaanruskeat; ripset okrat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen.

Esiintyminen: Mesimaayökköstä on tavattu lähes koko Suomesta aivan pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Laji on esiintymiseltään paikoittainen, ja viime vuosikymmeninä se on joiltakin paikoilta vähentynyt paljon tai jopa kadonnut. (Havaintokartta –2016)

Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristö: Laji viihtyy esimerkiksi rinteillä, kedoilla ja niityillä.

Elintavat: Mesimaayökkönen tulee hyvin valolle ja joskus myös syötille. Aikuiset perhoset käyvät myös kukilla ja nauttivat mesikastetta. Lajin löytääkin parhaiten katselemalla kukkia otsalampulla. Laji on sekä yö- että päiväaktiivinen.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää syyskuusta kesäkuuhun esimerkiksi kaunokeilla (Centaurea), voikukilla (Taraxacum) ja mustikalla (Vaccinium myrtillus) talvehtien välillä pienenä. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.09.2019

21.7.2019, Pieksämäki, © Patrik Åberg
6.8.2018, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg