Kulkuyökkönen
Spodoptera exigua
Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Kulkuyökköset (Prodeniini)
Suku: Spodoptera
Tuntomerkit: Siipiväli 25–30 mm. Melko pieni, hento yökkönen. Etusiivet ovat kapeat ja yökköstäplät selkeät; rengastäplässä on oranssia sävyä. Takasiivet ovat valkoiset.
Uhanalaisuusarvio: Arviointiin soveltumaton
Esiintyminen: Laji on harvinainen vaeltaja; sitä ei tavata joka vuosi. Vakituiset kannat löytyvät Euroopassa Välimeren maista. Vaellusten aikana laji voi esiintyä Etelä- ja Keski-Suomessa runsaslukuisena. Vuoden 1964 joukkovaelluksen aikana tavattiin noin 1500 yksilöä. Suomen talvea kulkuyökkönen ei kestä. Laji ei pysty vaipumaan diapaussiin eikä siksi myöskään talvehtimaan alueilla, joilla pakkanen tappaa ravintokasvit. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Suomessa on tavattu aikuisia perhosia heinäkuun lopulta syyskuun puoleenväliin.
Elinympäristöt: Kulkuyökkönen karttaa tiheitä metsiä. Viihtyi parhaiten avoimissa maastoissa, mm. viljelyalueilla.
Elintavat: Kulkuyökkönen tulee valolle ja joskus syötille.
Kehitysvaiheet: Toukka elää moniruokaisena matalilla kasveilla, myös monilla viljelyskasveilla. Runsaina esiintyessään toukat voivat aiheuttaa tuhoja viljelys- ja puutarhakasveille.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 26.5.2024
