Sideridis reticulata

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Tarhayökköset (Hadenini)
Suku: Sideridis

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 32–40 mm. Etusiipien pohjaväri violetinruskea. Kaikki kuviot punertavanvalkeat, hienosti mustareunaiset. Myös suonet punertavanvalkeat, paitsi ulkosarakkeen sisäosassa, jossa ne ovat violetinpunaiset; tässä niiden väleissä mustia nuolitäpliä. Poikkiviirut kaksinkertaiset, ilman hampaita; ulompi punertavampitäytteinen kuin sisempi. Keskivarjo kapea, musta. Keilatäplä suuri, mustareunainen, sen keskellä vaalea juova. Rengas- ja munuaistäplä ruskeakeskiset, rengastäplä takaviisto, soikea, edestä avoin, munuaistäplän keskellä punertavanvalkea puolikuu. Ulkoreunassa rivi mustia puolikuita. Ripsissä tumma jakoviiru, ja vaaleat suonien päät jatkuvat niihin. Takasiivet harmaat; ulkoreunassa leveä, tumma varjo; ripset okranvalkeat, tyviviiru hieno, ruskea.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää toukokuun loppupuolelta aina heinäkuun lopulle saakka.

Elinympäristöt: Mm. niityt ja hakamaat

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee valolle ja käy kukilla.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka ruokailee nuorena kohokkikasvien (Caryophyllaceae) kukissa ja pudottautuu helposti maahan. Toukka on vaaleanvihreä tai ruskehtavanvihreä, hienosti mustapisteinen; selkäjuova kapea, vaalea, tummareunainen; sivuselkäjuova katkeileva, tumma. Sivujuova leveä, valkeahko. Hengitysaukot pienet, valkeahkot, harmaareunaiset. Pää ruskea. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 17.2.2024