Lehtinunna

Lymantria dispar

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Hämyköt (Erebidae)
Alaheimo: Villakkaat
(Lymantriinae)
Suku: Lymantria

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: ♂: Siipiväli 35–50 mm. Etusiipien pohjaväri ruskea, ulkosarakkeen ulko-osa tummempi. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat; sisempi ja ulompi aaltoilevat, vahvemmatja tummemmat etureunassa; keskivarjo paksu, diffuusi. Rengastäplä mustahko pilkku; keskitäplä mustahko, kuutava. Aaltoviiru tumman harmaanruskea, aaltoileva. Ripset kellanruskeat, ruskeatäpläiset. Takasiivet punertavanruskeat; reunavyö tummanruskea; ripset vaaleanruskeat.
♀: Siipiväli 50–74 mm. Etusiipien pohjaväri valkeahko. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat, hampaalliset, tummemmat etureunassa; keskivarjo paksu, diffuusi. Rengastäplä pieni, musta pilkku; keskitäplä musta, kuutava. Aaltoviiru harmaanruskea, häipyvä. Ripset valkeat, tumman harmaanruskeatäpläiset. Takasiivet valkeahkot; subterminaalijuova häipyvä, harmaanruskea; keskitäplä harmaanruskea; ripset valkeat, tumman harmaanruskeatäpläiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: Arviointiin soveltumaton (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Harhailija; Etelä-Suomessa lienee ainakin yksi, todennäköisesti useampikin vakituinen esiintymä. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Heinäkuun lopulta syyskuun alkuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lehtimetsät ja niiden reunamat

Elintavat: Aikuinen perhonen ei syö mitään, sillä sen imukärsä on surkastunut lähes kokonaan pois. Perhoset keräävät kaiken tarvittavan aikuisajan energiansa toukkana. Koiras lentää aurinkoisina iltapäivinä nopeaa, puolelta toiselle mutkittelevaa lentoa naarasta etsien. Naaras sen sijaan ei juurikaan lennä. Keski-eurooppalaisten lehtinunnanaaraiden siipien lihakset ovat surkastuneita, mutta itäeurooppalasten kantojen naaraiden on todettu pystyvän lentämään pitkiäkin matkoja.

Kehitysvaiheet: Naaras munii lähes mihin tahansa suojaisaan paikkaan mattomaisen munaston, jonka se peittää takaruumiistaan irronneilla karvoilla. Pikkutoukan on todettu leijailevan tuulen mukaan jopa 20 km päähän, mikä edistä lajin levittäytymistä. Toukan tunnetaan kelpuuttavan maailmanlaajuisesti yli 450 kasvilajia ravinnokseen.

Lähilajit: Muut villakkaat, lähinnä havununna.

Muuta:

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura, Suomen Lajitietokeskus

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 4.8.2020

Koiras, ex ovo 2016, Etelä-Suomi, leg. Lassi Jalonen, valokuva: Patrik Åberg, © Patrik Åberg
Koiras, kasvatettu (ex ovo), heinäkuu 2018, © Helmut Diekmann
Koiras, kasvatettu (ex ovo), heinäkuu 2018, © Helmut Diekmann
Naaras (vastakuoriutunut), ex ovo 2016, Etelä-Suomi, leg. Lassi Jalonen, valokuva: Patrik Åberg, © Patrik Åberg
Naaras, ex ovo 2016, Etelä-Suomi, leg. Lassi Jalonen, valokuva: Patrik Åberg, © Patrik Åberg
Naaras, kasvatettu, kesäkuu 2020, © Helmut Diekmann
Parittelu, kasvatetut yksilöt, kesäkuu 2020, © Helmut Diekmann
Naaras ja munasto, kasvatettu, kesäkuu 2020, © Helmut Diekmann
Pikkutoukkia L2 kasvatuksessa, kevät 2020, © Helmut Diekmann
Pikkutoukka kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Helmut Diekmann
Pieni toukka kasvatusoloissa (ex ovo), kesäkuu 2018, © Helmut Diekmann
Keskenkasvuinen toukka kasvatuksessa, kesäkuu 2018, © Helmut Diekmann
Lähes täysikasvuinen toukka kasvatusoloissa keväällä 2020, © Helmut Diekmann
Täysikasvuinen toukka kasvatusoloissa keväällä 2020, © Helmut Diekmann
Kotelo (siirretty ulos kotelokehdosta), kasvatusoloissa, heinäkuu 2018, © Helmut Diekmann