Pilkutonmorsiusyökkönen

Noctua comes

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Noctua

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 37–49 mm. Vaihteleva. Etusiivet punaruskeat, mustasirotteiset – harmaat, punaruskeasirotteiset. Poikkiviirut epäselvät, tummat, kaksinkertaiset, hiukan pohjaa vaaleampitäytteiset. Yökköstäplät vaaleareunaiset, munuaistäplä lähes aina, rengastäplä joskus tummatäytteinen. Aaltoviiru epäselvä, harmahtava, sisäpuolelta heikosti tummavarjoinen, sen sisäpuolella etureunassa tummahko, mutta ei musta varjo (vrt. isomorsiusyökkönen). Ulkoreunassa rivi tummia pilkkuja. Takasiivet oranssinkeltaiset, ulkoreunassa musta vyö; keskitäplä juovamaisen kapea, tumma, kuultava.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen.

Esiintyminen: Pilkutonmorsiusyökkönen on vahvasti lounainen laji. Yksittäisiä havaintoja etelärannikolta sekä muualta Suomessa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Heinäkuun alusta syyskuun alkuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Laji viihtyy kedoilla, niityillä ja hakamailla.

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee hyvin syötille, mutta myös valolle.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää syys-toukokuussa mm. nokkosella (Urtica), hierakoilla (Rumex), vatukoilla (Rubus), orapihlajalla (Crataegus) ja pajuilla (Salix). Keskenkokoinen toukka talvehtii ja koteloituu kotelokoppaan maahan.

Muuta: Lajin suomenkielinen nimi viittaa siihen, että perhosen etusiiven etureunassa, aaltoviirun sisäpuolella, ei ole samanlaista mustaa täplää kuin isomorsiusyökkösellä.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 24.09.2019

23.8.2015, Rosala, Hiittinen, conf. Jussi Heinonen, © Olli Pihlajamaa