Kalvasraitayökkönen

Orthosia gracilis

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Raitayökköset (Orthosiini)
Suku: Orthosia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 35–42 mm. Koiraan tuntosarvet terävästi sahahampaiset. Etusiivet vaaleanharmaat – punertavan ruskeanharmaat, enemmän tai vähemmän tummanharmaasirotteiset. Tyvipoikkiviiru näkyy tummana pilkkuna keskisarassa. Poikkiviirut tavallisesti heikosti pohjaa tummemmat, näkyvät mustina pilkkuina suonien kohdalla. Keilatäplä joskus valkeahkoreunainen. Rengas- ja munuaistäplä heikosti pohjaa tummemmat, valkeahkoreunaiset, munuaistäplän takaosa tummempi. Aaltoviiru vaalean punertavanokra, lähes suora, sen sisäpuolella joskus tumma varjo. Ulkoreunan tuntumassa rivi tummia pilkkuja. Takasiivet koiraalla valkeat, ulkoreunasta harmaat; ripset valkeat; naaraalla harmaat, tyvestä valkeahkot; ripset valkeahkonharmaat. Molemmilla sukupuolilla kaarijuova muodostuu pienistä, mustista juovanpätkistä suonien kohdalla.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on melko yleinen etelärannikolla ja sieltä hieman sisämaahan päin. Pohjoisimmat havainnot ovat Pohjois-Savon korkeudelta saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi))

Lentoaika: Huhti-toukokuu (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Lajille ominaisia ympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät, linjanpohjat, hakkuu-aukeat, joutomaat ja pensaikkoiset aukiot.

Elintavat: Yöaktiivinen kalvasraitayökkönen tulee pimeinä kevätöinä hyvin valolle, mutta heikommin syötille – ainakin osittain siksi, että pajut kukkivat lajin lentoaikana ja tarjoavat riittävän ravintolähteen aikuisille perhosille. Kylminä öinä yökköset lentävät vain vähän aikaa auringonlaskun jälkeen ja kohmettuvat ravintoa etsiessään pajujen kukille sekä puiden oksille tai rungoille. Päivisin löytää toisinaan vastakuoriutuneita tai päivälevolla olevia raitayökkösiä puiden oksilta ja rungoilta.

Kehitysvaiheet: Toukka on sameanvihreä tai pinkihtävänruskea, valkeahkonoroinen ja -täpläinen; selkä- ja sivuselkäjuova epäselvät, hienot, vaaleammat; sivujuova vaalean vihertävä tai harvemmin pinkihtävä, ylhäältä tummanharmaa- tai mustahkoreunainen. Hengitysaukot valkeat, mustareunaiset. Pää vaaleanruskea tai vihertävä. – Moniruokainen toukka elää toukokuusta heinäkuuhun mm. koivulla (Betula), tammella (Quercus), pajuilla (Salix), tuomella (Prunus padus), suomyrtillä (Myrica gale), mesiangervolla (Filipendula ulmaria), horsmalla (Epilobium) ja puna-apilalla (Trifolium pratense) yhteenkehräämiensä lehtien välissä. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona, jonka sisällä on täysin kehittynyt aikuinen perhonen (koteloimago).

Lajista muualla: Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 24.09.2019

16.5.2015, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
16.5.2015, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm
16.5.2015, Häntälä, Somero, © Håkan Söderholm