Kellopikkumittari
Eupithecia denotata
Heimo: Mittarit (Geometridae)
Alaheimo: Kenttämittarit (Larentiinae)
Tribus: Pikkumittarit (Eupitheciini)
Suku: Eupithecia
Tuntomerkit: Pohjaväriltään tummanruskea, siivenmuodoltaan pitkänomainen mittari. Laji on pikkumittariksi suurehko, mutta perhosen koko vaihtelee. Siiven etureunatäplät ovat melko heikot, samoin pyöreä keskipilkku. Ulkoreunan vaalea aaltoviiru näkyy läpi koko etusiiven; sen laajentuma takanurkassa on pieni. Ulompi kaksinkertainen poikkiviiru tekee jyrkän kulman siiven etureunassa. Takasiipi on ulkoreunaltaan muuta siipeä tummempi. Takaruumiissa erottuvat mustat kylkiviirut. Siipiväli 14–22 mm.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, yleisimmillään maan eteläosissa. Pohjoisinna todettu Oulun korkeudelta. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen on keskikesän laji. Aloittaa lentonsa kesäkuun lopulla ja lentoa kestää elokuun toiselle viikolle. Lennon huippu ajoittuu heinäkuun puoliväliin.
Elinympäristöt: Mittarin elinympäristöjä ovat puutarhat, puistot, pihapiirit, kedot ja metsien laitamat.
Elintavat: Lentää öisin ja tulee hyvin valolle. Perhonen on löydettävissä iltahämärän aikaan lentämässä elinympäristössään.
Kehitysvaiheet: Toukka elää eri kellokasvien kotahedelmissä. Laji talvehtii kotelona.
Muuta: Laji muistuttaa suuresti mykeröpikkumittaria, E. absinthiataa, mutta on tätä kirjavampi ja pohjaväriltään tummempi.
Lajista muualla: Lepiforum, Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 9.1.2023 Heikki Tabell