Isoraitayökkönen

Orthosia incerta

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Raitayökköset (Orthosiini)
Suku: Orthosia

← EdellinenSeuraava →

Esiintyminen: Laji on Suomessa, Oulun korkeudelle saakka, yleinen. Pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemen seudulta. (Havaintokartta)

Lentoaika: Aikaisimpia yksilöitä voi vuodesta riippuen tavata jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta yleensä vasta maaliskuussa. Lennon huippu sijoittuu huhti-toukokuuhun. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Lajille ominaisia ympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät, linjanpohjat, hakkuuaukeat, joutomaat ja pensaikkoiset aukiot.

Elintavat: Yöaktiivinen isoraitayökkönen tulee pimeän vuodenajan vuoksi hyvin valolle, mutta heikommin syötille – ainakin osittain siksi, että pajut kukkivat lajin lentoaikana ja tarjoavat riittävän ravintolähteen aikuisille perhosille. Kylminä öinä yökköset lentävät vain vähän aikaa auringonlaskun jälkeen ja kohmettuvat ravintoa etsiessään pajujen kukille sekä puiden oksille tai rungoille. Päivisin löytää toisinaan vastakuoriutuneita tai päivälevolla olevia raitayökkösiä oksilta ja puiden rungoilta.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää toukokuusta heinäkuuhun koivulla (Betula), tammella (Quercus), pajuilla (Salix), tuomella (Prunus padus), juolukalla (Vaccinium uliginosum), puna-apilalla (Trifolium pratense) ja monilla pensailla. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan. Laji talvehtii kotelona, jonka sisällä on täysin kehittynyt aikuinen perhonen (koteloimago).

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura, Suomen Lajitietokeskus

21.4.2015, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
20.4.2016, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
19.4.2019, Soukanniemi, Espoo, © Helmut Diekmann
4.5.2016, Hartola, © Heikki Tabell
12.4.2016, Hartola, © Heikki Tabell
26.4.2016, Hartola, © Heikki Tabell
6.5.2017, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Lähes täysikasvuinen toukka kasvatuksessa, kesäkuu 2017, © Patrik Åberg
Täysikasvuinen toukka kasvatuksessa, kesäkuu 2017, © Patrik Åberg