Pikkupystyperä

Clostera pigra

Yläheimo: Yökkösmäiset (Noctuoidea)
Heimo: Nirkot (Notodontidae)
Alaheimo: Pystyperät
(Pygaerinae)
Suku: Clostera

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Pikkupystyperä on pienin ja samalla yleisin pystyperälajimme. Siipiväli ♂ 23–26 mm, ♀ 23–28 mm. Ruumis ruskeanharmaa. Päälaki ja keskiruumiin keskiosa tumman punaruskeat–kastanjanruskeat; takaruumiin perätupsun kärki saman värinen. Etusiipien pohjaväri violetinharmaa. Poikkiviirut hienot, valkeahkot: tyvipoikkiviiru epäsäännöllinen, keskeltä usein katkennut; sisempi taipunut kulmikkaasti ulospäin; ulompi levenee etureunassa pieneksi, valkeaksi, kolmikulmaiseksi täpläksi, sen sisäpuolella tumma poikkivyö, joka ei ulotu takareunaan, ja ulkopuolella pohjaa tummempi kärkilaikku; siiven kärjen ja ulomman poikkiviirun välissä diffuusi, punaruskea laikku. Aaltoviiru muodostuu rivistä mustia pilkkuja. Takasiivet tumman ruskeanharmaat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. Varsinkin etelärannikon tuntumassa laji on hyvin yleinen. Lapista vain yksittäisiä havaintoja. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Toukokuun lopulta elokuun alkuun.  Havaintoja on tasaisesti, joten sukupolvien välistä rajaa vaikea hahmottaa. Melko yleinen toinen sukupolvi heinä-syyskuussa. Keskikesällä lentävistä yksilöistä ei voi olla varma, mihin sukupolveen ne kuuluvat. Lentoajan pituus johtuu myös nirkoille tyypillisestä liukuvasta kuoriutumisajasta. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Pikkupystyperä on avoimien lehti- ja sekametsien, kulttuuriympäristöjen ja metsänreunusten asukki.

Elintavat: Perhonen lentää yöllä. Koiraat tulevat hyvin valolle, naaraat vain harvoin.

Kehitysvaiheet: Toukka käyttää ravinnokseen pajuja (Salix sp.) ja haapaa (Populus tremula) ja elää yhteenkehrättyjen lehtien välissä. Kotelo talvehtii.

Lähilajit: Muut pystyperät: Puna-, harmo- ja ruskopystyperä.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi on johdettu latinankielisestä sanasta piger (’veltto’, ’laiska’).

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Suomen Perhostutkijain Seura, Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 1.9.2020

30.7.2013, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
Koiras, kasvatettu (e larva, 14.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki), © Patrik Åberg
5.6.2016, Hartola, © Heikki Tabell
Päälaki, 30.7.2013, Kotalahti, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
Munia kasvatusoloissa, toukokuu 2018, © Patrik Åberg
Täysikasvuinen toukka, 25.8.2015, Kangasala, © Esa Marjamäki
Täysikasvuinen toukka, 22.8.2020, Punkaharju, © Jari & Irene Räty
Täysikasvuinen toukka, 18.8.2015, Parainen, © Håkan Söderholm
Avattu toukan piilopaikka, 23.7.2018, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koteloituva toukka, kasvatusoloissa, elokuu 2018, © Esa Marjamäki
Kotelo, kasvatusoloissa, elokuu 2018, © Esa Marjamäki