Tamminopsasiipi
Favonius quercus
Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Nopsasiivet (Theclini)
Suku: Favonius
Tuntomerkit: Tamminopsasiipi on keskikokoinen nopsasiipi. Siipiväli on 27–34 mm.
Takasiiven takanurkassa on pieni kannus. Koiraan siipien yläpinta on tummanruskea ja hohtaa violetinsinisenä; häiveen voimakkuus vaihtelee katselukulman mukaan. Siipien reunukset ovat mustat. Naaraankin siipien yläpuoli on tummanruskea, mutta häivettä näkyy vain etusiiven tyvessä; siellä on laajahko, kirkkaasti hohtava orvokinsininen alue. Naaraan muodolla f. flavimaculatus on etusiiven keskellä lisäksi kellertävä täplä.
Siipien alapinnat ovat molemmilla sukupuolilla kauniin hopeanharmaat. Sekä etu- että takasiiven poikki kulkee valkoinen, loivasti mutkitteleva, sisäreunastaan tumma juova. Takasiiven ulkoreunassa on kaksi oranssia täplää: toinen takasiiven takanurkassa, mustan nurkkatäplän yläpuolella, toinen hieman ylempänä. Viimeksi mainitussa täplässä on musta keskus. Ulkoreunaa koristaa lisäksi hento vaalea aaltokuvio.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Melko harvinainen, mutta paikoitellen yleinen. Lounais- ja Etelä-Suomessa Pori–Tampere–Imatra -linjan eteläpuolella. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Yksi sukupolvi: heinäkuun alusta elokuun puoliväliin (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Metsänreunat ja puistot, missä kasvaa kookkaita tammia
Elintavat: Tamminopsasiiven näkeminen vaatii onnea, sillä perhonen parveilee aurinkoisella säällä enimmäkseen suurten tammien latvoissa ja imee lehdistä mesikastetta, kirvojen eritettä. Se laskeutuu vain harvoin alas kukille. Toisinaan se lepää matalassa kasvillisuudessa ja ottaa aurinkoa siivet avoinna.
Kehitysvaiheet: Naaras kiinnittää vaaleat, pyöreät, pitsimäiset munat tammien auringonpuoleisiin oksiin kukkasilmujen alle. Kuoriutumisvalmis toukka talvehtii munan sisällä ja kuoriutuu keväällä. Ruskea toukka syö ensin tammen kukkasilmuja, myöhemmin myös kukintoja ja lehtiä. Viimeisessä nahassaan toukka muuttuu punaruskeaksi. Kesäkuussa se koteloituu joko maahan tai tammen kaarnaan, jäkälien suojaan.
Lähilajit: Muut nopsasiivet
Muuta: Laji on levinnyt etelärannikkoa pitkin 1990-luvulla, mutta esiintyy edelleen yleisimmin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum, Perhoswiki, Suomen Perhostutkijain Seura
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 18.05.2022
