Ruostenopsasiipi

Thecla betulae

Heimo: Sinisiipiset (Lycaenidae)
Alaheimo: Lycaeninae
Tribus: Nopsasiivet (Theclini)
Suku: Thecla

Tuntomerkit: Ruostenopsasiipi on kookkain nopsasiipemme. Siipiväli on 28–40 mm. Takasiipien takanurkassa on terävä, sirppimäinen kannus.
Siipien yläpuolelta sukupuolet erottuvat selvästi toisistaan. Koiraan yläpinta on enimmäkseen tasaisen tummanruskea, ja etusiivillä, tumman keskitäplän vieressä, on pienehkö, epäselvä vaalentuma. Naaraalla sen sijaan on etusiivillään huomattavan suuri oranssinvärinen laikku.
Siipien alapuolelta sukupuolet ovat samannäköiset. Alapinnat ovat kirkkaan oranssinväriset. Etu ja takasiiven poikki kulkevat hieman tummemmat kiilamaisen vyöt, joita reunustavat mustat ja valkoiset juovat. Takasiiven ulkoreunalla on hieman tummempi kirkkaanpunainen reunus.

Esiintyminen:  Harvinainen ja paikoittainen Etelä-Suomessa.

Lentoaika: Ruostenopsasiipi aloittaa lentonsa myöhemmin kuin mikään muu Suomen päiväperhosista. Yksi sukupolvi: heinäkuun lopusta syyskuun alkupuolelle.

Elinympäristö: Puoliavoimet maastot: metsänlaidat, peltojen reunat ja puutarhat, missä kasvaa tuomea, toukan ravintokasvia.

Elintavat: Aikuinen perhonen viettää piilottelevaa elämää pensaikossa ja puiden latvuksissa, mutta käy aina välillä ruokailemaan mm. ohdakkeilla.

Muna, toukka ja kotelo:  Naaaras kiinnittää munansa yksittelen tai pareittain aurinkoisilla, mutta suojaisilla paikoilla kasvaviin tuomiin, yleensä oksanhankoihin. Munat talvehtivat. Toukat kuoriutuvat keväällä ja oleskelevat tuomen lehtien alapinnoilla lähellä keskisuonta. Toukka on vihreä ja sillä on lyhyt, hento karvoitus sekä kyljissä hentoja vaaleita vinojuovia. Toukkavaihe kestää 6–9 viikkoa. Täysikasvuinen toukka muuttuu ruskehtavaksi, laskeutuu alas maahan ja koteloituu edellissyksyn kuivien lehtien seassa. Kotelo on ruskea ja sillä on tummia pilkkuja. Kotelovaihe kestää 3–5 viikkoa.

Lähilajit: Muut nopsasiivet. Värityksensä ansiosta ruostenopsasiipiä ei voi sekoittaa muihin lajeihin.

Muuta:  Ruostenopsasiiven valkoisia, talvehtivia munia voi löytää talvisin tuomen vesoista. Tieteellinen lajinimi betulae viittaa koivuun,  mutta koivu ei kuulu toukan ravintokasveihin (ilmeisesti Linnélle sattui tässä erehdys). Aurinkoa ottaessa perhonen saattaa levittää siipensä – mitä esimerkiksi jalavanopsasiipi ei tee.

Koiras, 5.8.2012, Espoo, © Olli Pihlajamaa
Naaras, 14.8.2012, Lohja, © Teppo Salmela
Naaras, 3.8.2014, Espoo, © Mika Schafroth
Naaras, 2.8.2013, Humppila, © Päivi Torkki
Naaras, 2.8.2013, Humppila, © Päivi Torkki
Naaras, 3.8.2014, Espoo, © Mika Schafroth
28.7.2016, Hartola, © Heikki Tabell
5.8.2012, Espoo, © Olli Pihlajamaa
Heinäkuu 1999, Hartola, © Heikki Tabell
Naaras munimassa tuomen oksalle, 17.8.2014, Hartola, © Heikki Tabell
Munia, 13.3.2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Kuoriutuva toukka, huhtikuussa 2015, © Mika Schafroth
Toukka, toukokuu 2015, © Mika Schafroth
Toukka, 17.6.2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Toukka, 17.6.2017, Vantaa, © Mika Schafroth
Koteloitumisvalmis toukka, toukokuu 2015, © Mika Schafroth
Kotelo, toukokuu 2015, © Helmut Diekmann