Ohdakeperhonen

Vanessa cardui

Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)

Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)

Tribus Nymphalini

Suku: Vanessa

 

Tuntomerkit: Ohdakeperhosen siivet ovat pohjaväriltään keltaoranssin sävyiset ja niissä on mustaa kuviointia. Laji on helppo tunnistaa sekä pohjaväristään että etusiiven kärjestä, joka on laajalti musta ja valkoisilla laikkuilla kirjailtu.
Alapuolelta etusiipi on samanlainen, mutta kuvioiltaan vaaleampi. Takasiiven alapuolta peittää hiekan, vaaleanruskean ja valkoisen sävyttämä marmorimainen kuviointi. Ulkoreunassa on selkeitä silmätäpliä, joissa voi olla myös sinistä sävyä, ja aivan siiven reunan tuntumassa on sinisen ja valkoisen sävyinen juova. Lennossa perhosen väritys näyttää hiekanruskealle. Lento on nopeaa ja voimakasta, välillä liitelevää ja pyrähdyksenomaista, jolloin perhosen voi sekoittaa isoihin hopeatäpliin. Perhosen siipiväli on 46–66 mm.

Esiintyminen:  Ohdakeperhonen on taitava lentäjä ja lienee maailman laajimmalle levinnyt kosmopoliitti. Suomessa laji on vaellusten varassa eikä kykene talvehtimaan. Meille saapuvien ohdakeperhosten talvehtimisalueet ovat Pohjois-Afrikassa. Loppukevään ja alkukesän kynnyksellä Suomeen voi vaeltaa lämpimien etelävirtausten mukana ensimmäiset perhoset, joiden jälkeläisistä loppukesällä nähdään toisen polven yksilöitä. Vaeltaneita perhosia voikin löytää Suomen etelärannikolta aina Lappiin saakka. Lisäksi pitkin kesää Suomeen saattaa tulla etelästä lisää vaeltaneita yksilöitä. Koska ohdaperhonen on Suomessa vaelluksista riippuvainen laji, sen runsaus vaihtelee vuosittain. (Levinneisyyskartta)

Lentoaika: Alkukesästä syksyyn asti, runsaimmillaan loppukesällä. (Tilastotietoa)

Elinympäristö: Ohdakeperhonen on kulttuuriseuralainen, jota vaellusten yhteydessä löytää monenlaista avonaisista ympäristöistä kuten pakettipelloilta, joutomailta, pihoilta, puistoista ja puutarhoista.

Kehitysvaiheet: Naaaras munii isäntäkasville munan yksitellen. Toukan tärkeimpiä ravintokasveja ovat nokkonen, pelto- ja huopaohdake, karhiaiset sekä takiainen. Toukat elävät ravintokasvillaan yhteenpunottujen lehtien sisällä. Kotelo kiinnittyy peräosastaan ravintokasviin ja roikkuu siinä pääosa alaspäin. Pohjois-Afrikassa perhonen talvehtii aikuisena, mutta sillä ei ole lepovaihetta, vaan laji pysyy aktiivisena koko talven. Niinpä perhosen talvehtiminen Suomessa ei onnistu.

Lähilajit: Lähisukulainen on amiraaliperhonen (Vanessa atalanta), joka on kuitenkin helposti erotettavissa ohdakeperhosesta tumman, lähes mustan pohjavärin ansiosta. Lennossa ohdakeperhosta voidaan sekoittaa isoihin hopeatäpliiin, mutta etusiiven kärjen mustavalkoinen kuviointi erottaa sen hopeatäplistä.

Lajista muualla: Lepiforum, Perhoswiki, Laji.fi

14.8.2009, Espoo, © Helmut Diekmann
22.8.2009, Hartola, © Heikki Tabell
3.8.2014, Pieksämäki, © Patrik Åberg
7.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
7.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
13.8.2009, Espoo, © Helmut Diekmann
17.9.2014, Hartola, © Heikki Tabell
16.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
27.7.2009, Espoo, © Helmut Diekmann
4.9.2014, Leppävirta, © A. & E. Ylönen
7.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
7.8.2013, Lohja, © Teppo Salmela
Muna, 8.6.2014, Espoo, © Mika Schafroth
Toukka, 26.6.2014, Espoo, © Helmut Diekmann
Kotelo, 3.7.2014, Espoo, © Helmut Diekmann
Kuoriutuva perhonen, 8.7.2014, Espoo, © Helmut Diekmann