Herukkaperhonen
Polygonia c-album
Heimo: Täpläperhoset (Nymphalidae)
Alaheimo: Aitotäpläperhoset (Nymphalinae)
Tribus: Nymphalini
Suku: Polygonia
Tuntomerkit: Herukkaperhonen on keskikokoinen päiväperhonen; siipiväli on 40–50 mm. Perhosen pohjaväri on tasaisen oranssi.
Siipien yläpinta on mustien täplien laikuttama. Siipien reunat ovat voimakkaan liuskeiset, mistä tulee lajin toinen kotimainen nimi liuskaperhonen.
Siipien alapinta on eri ruskeansävyjen marmoroima ja ulkoreunassa on vihreänsinisiä täpliä. Erinomainen tuntomerkki on takasiiven alapuolen valkoinen c-kuvio, johon myös lajin tieteellinen nimi viittaa.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Herukkaperhonen on maassamme Oulun korkeudelle saakka melko yleinen. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Perhonen lentää heinäkuusta syksyyn ja talvehtimisen jälkeen uudelleen keväällä.
Elinympäristöt: Hakkuualueiden reunat ja puoliavoimet metsät, myös kulttuuriympäristöt
Elintavat: Herukkaperhonen käy ahkerasti kukilla, mutta tulee suruvaipan tavoin myös hanakasti koivun mahlalle.
Kehitysvaiheet: Naaras munii yksitellen isäntäkasvin lehdille. Toukka elää lehden alapuolella seitin suojaamana. Koteloita voi löytää isäntäkasvin varsilta. Toukan ravintokasveja ovat useat eri kasvit, pensaat ja lehtipuut kuten nokkonen (Urtica dioica), herukat (Ribes), koivut (Betula) ja raita (Salix caprea). Toukka on siis polyfagi (moniruokainen. Perhonen talvehtii aikuisena, usein vajoissa, liitereissä, kellareissa tai muissa ulkorakennuksissa.
Lähilajit: Herukkaperhonen muistuttaa jonkin verran nokkosperhosta, mutta on pohjaväriltään tasaisemman oranssi. Herukkaperhoselta puuttuvat nokkosperhosen etusiiven selvärajaiset keltaiset ja valkoiset täplät, ja myös takasiiven alapinnassa oleva c-kuvio erottaa lajin nokkosperhosesta. Siipien ulkoreunat ovat voimakkaan liuskeiset.
Lajista muualla: Wikipedia, LuontoPortti, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Päivitetty viimeksi: 8.2.2024
