Vattulasisiipi

Pennisetia hylaeiformis

Heimo: Lasisiipiset (Sesiidae)
Alaheimo: Tinthiinae
Suku: Pennisetia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Yleisilmeeltään pistiäistä muistuttava vattulasisiipi on lasisiiveksi melko suurikokoinen laji. Sillä on tumma takaruumis, jonka jaokkeissa on keltaisia raitoja: takaruumiin tyvessä on kolme ohutta raitaa; lisäksi naaraalla on takaruumiin alaosassa kolme ja koiraalla neljä kirkkaankeltaista leveää raitaa. Perhoseksi lajin siivet ovat erikoiset. Etusiivet ovat hyvin kapeat ja niissä on kolme läpikuultavaa ikkunaa; takasiivet ovat miltei kokonaan läpikuultavat. Perhosen siipiväli on noin 20–30 mm, eli koko vaihtelee yksilökohtaisesti. Naaras on koirasta suurempi.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Vattulasisiipi on erittäin yleinen laji eteläisessä Suomessa. Pohjoisimmat havainnot on tehty hieman Oulun pohjoispuolella. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: kesäkuun lopulta elokuun alkupuolelle. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Vadelmaa kasvavat alueet (esim. hakkuuaukeat, pellonreunat, pihapiirit). Jos vatukko näyttää kitukasvuiselta, saattaa perhonen siinä asustaa, sillä kasvin huonovointisuus voi johtua vattulasisiiven toukkien aiheuttamista vaurioista.

Kehitysvaiheet: Parittelun jälkeen naaras munii vadelmien lehtien alapinnoille eikä varsille, kuten voisi olettaa. Munat ovat punaruskeita, melko litteitä ja yllättävän suurikokoisia. Lajin toukat käyttävät ravinnokseen vadelman juurten ja varsien sisäosia, mikä vaurioittaa kasvia, varsinkin jos toukkia on paljon. Tämän vuoksi vattulasisiipi luokitellaan runsaana esiintyessään tuholaiseksi. Suomen luonnossa vadelmaa riittää kuitenkin, joten perhosesta ei liene suurta haittaa vadelmaviljelyn kannalta. Laji talvehtii toukkana.

Lähilajit: Muut lasisiipilajit; tutustumisen jälkeen laji on helppo erottaa muista lajeista.

Muuta: Yleisyydestään huolimatta vattulasisiipiä saattaa olla vaikea löytää. Aikuinen perhonen on päiväaktiivinen, mutta ei lennä koko päivää. Tämän vuoksi lajin havaitseminen vaatii tarkkaa ajoitusta. Perhoset eivät juuri koskaan poistu vatukosta, vaan elävät valitsemassaan vatukossa kaikkien kehitysvaiheidensa ajan.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 26.12.2019

Koiras, 17.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
17.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Koiras, 17.7.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras, 7.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Naaras (vas.) ja koiras, 4.8.2015, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Parittelu, naaras oikealla, 2.8.2007, Saukkola, Nummi-Pusula, © Markku Ruuskanen
Muniva naaras, 10.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Munia, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
Tyypillinen lepoasento (keskimmäiset jalat sojossa irti vartalosta), 16.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell
Habitaatti, 16.8.2017, Hartola, © Heikki Tabell