Pikkupäistärkoi
Eriocrania cicatricella
Heimo: Päistärkoit (Eriocraniidae)
Suku: Eriocrania
Tuntomerkit: Siipiväli 9–12 mm. Pää tumman harmaanruskea, seassa vaaleanharmaata. Tuntosarvet tummanruskeat, alle puolet etusiiven pituudesta. Etusiivet vaalean kullankiiltoiset, niissä purppurankiiltoisia poikkijuovia ja täpliä, kärkiosan suonet purppurat. Tornaalilaikku melko epäselvä, kolmikulmainen, vaalean kullankiiltoinen, ei ulotu siiven keskikohtaan. Siipiripset vaaleanhramaat. Takasiivet ruskehtavanharmaat, kärjestä purppuransävyiset.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; Lapista yksittäisiä havaintoja. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun (Tilastotietoa)
Elinympäristöt: Koivua kasvavat hakamaat
Elintavat: Perhonen lepää puunrungoilla; lentää auringonpaisteessa puiden ympärillä. Tulee yöllä silloin tällöin valolle.
Kehitysvaiheet: Toukka valkeahko; pää valkeahko, heikosti kitinisoitunut, vain suuosat vaaleanruskeat. Elää koivulla (Betula); kovertaa kesä-heinäkuussa läiskäkoverteita lehtiin. Alkukäytävä lehden reunassa, mutta myöhempi läiskä voi vallata sen. Tavallisesti 2 tai 3 toukkaa koverteessa. Kotelo talvehtii.
Lajista muualla: Lepiforum
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 1.12.2020