Nurmitädykesulkanen
Stenoptilia pterodactyla
Heimo: Sulkaperhoset (Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Stenoptilia
Tuntomerkit: Siipiväli 20–26 mm. Etusiivet okranruskeat, etureunasta tummemmat, takareunasta kellertävät; niissä valkeista ja mustista suomusta muodostuneita pitkittäisjuovia. Noin 1 mm halkion tyven sisäpuolella 2 melko pientä, mustanruskeaa täplää, joista etummainen joskus epäselvä. Etureunan ripset valkeat; ulkoreunassa ja etummaisen liuskan takareunassa harmaanruskeat, vaaleatyviset. Etummaisen liuskan takareunan ripsissä yksi, takimmaisen liuskan kärjessä 2-4 pientä, mustanruskeaa täplää. Takasiivet harmahtavanruskeat, ripset vaaleammat.
Koiraan uncus kapea, ulottuu tegumenin reunan yli hiukan yli puolen pituutensa verran. Sivulämssä keskilevyinen. Anelluksen liuskat 2/3 tegumenin pituudesta. Naaraan ostium hiukan kovertunut. Antrum 5 kertaa leveyttään pitempi; sen kitinisoitunut osa on yhtä pitkä kuin ductus bursaen kalvomainen osa. Ductus bursaessa kitinisoitunut levy.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä-ja Keski-Suomessa. Yksittäisiä havaintoja Pohjois-Suomesta. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Niityt, hakamat, ahot
Elintavat: Perhonen lentää iltahämärissä; tulee yöllä valolle.
Kehitysvaiheet: Toukka vaalean kellanvihreä; selkäjuova tummempi tai ruskea; sivuselkä- ja sivujuova epäselvät, harmaanvalkeat; tyvijuova valkeahko. Nystyrät suuret, tummakeskiset, valkokarvaiset. Pää vaaleanvihreä, mustatäpläinen. Elää elo-toukokuussa nurmitädykkeellä (Veronica chamaedrys); ensin kärkiverson varressa tappaen kärjen; sitten talvehtii varressa. Jatkaa keväällä syömistä lehdillä ja kukilla. Koteloituu ravintokasville tai sen lähelle ruohikkoon.
Lajista muualla: Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 10.10.2023
