Takiaissulkanen

Porrittia galactodactyla

Heimo: Sulkaperhoset (Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Porrittia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 20–25 mm. Etusiivet valkeat, suonien kohdalla heikkoja, ruskeita varjoja. Pieniä, mustanruskeita täpliä seuraavasti: 1 etureunassa hiukan halkion tyven ulkopuolella; 1 pieni, juovamainen n. 1/3 kohdalla; 2 allekkain halkion tyven sisäpuolella; 2 takimmaisen liuskan takareunassa, sekä joskus 1 etummaisen liuskan takareunassa. Etureunan ripset ruskeat, halkion ripset ruskeat, valkotyviset; takareunan ripset valkeat, takimmaisen liuskan keskellä melko vahva, ruskea täplä. Takasiivet valkeanharmaat; ripset valkeat, harmaakärkiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji esiintyy harvinaisena lounaisella rannikkoalueella. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kaksi sukupolvea: kesä-heinäkuussa sekä syys-lokakuun vaihteen tienoilla (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Pihat, niityt, pientareet, joutomaat

Elintavat: Huonolla säällä perhonen lepää ravintokasvin lehtien alla.

Kehitysvaiheet: Toukka on melko leveä ja litteä; vihreä, selkäjuova kaksinkertainen, valkeahko; nystyrät valkokarvaiset. Pää kellanvihreä. Elää elo-toukokuussa seittitakiaisella (Arctium tomentosum), ulkomailla myös isotakiaisella (A. lappa); lehden alapinnalla, johon syö pieniä, pyöreitä reikiä, usein yhdyskunnittain. Koteloituu lehden alapinnalle.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 31.10.2020

1.7.2018, Espoo, © Olli Pihlajamaa