Kiertosulkanen

Emmelina monodactyla

Heimo: Sulkaperhoset (Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Emmelina

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 18–27 mm. Etusiivet tavallisesti vaalean kellertävänruskeat, mutta ne voivat olla kalpean kellertäväharmaasta punertavanharmaaseen tai punertavanruskeaan; niissä joskus valkeahkoa kehnää, varsinkin siiven keskellä, sekä yksittäisiä mustia suomuja. Tyven ja keskikohdan välissä pieni, musta pilkku. Hiukan halkion tyven sisäpuolella pitkänomainen, tumma täplä. Etummaisen liuskan etureunassa 2 pientä, tummaa täplää ja 2 takareunassa. Takimmaisen liuskan takareunassa 2 tai 3 pientä, tummaa täplää, näistä toinen lähellä kärkeä. Takasiivet kalpean ruskehtavanharmaat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji esiintyy melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa; painopiste on etäläisellä ja lounaisella rannikkoalueella. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Laji tuottaa vuodessa pari kolmea sukupolvea, jotka osittain limittäytyvät. Aikuisia perhosia voi tavata lähes vuoden ympäri. Aikuinen talvehtii. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Rantaniityt, puutarhat, pihat, joutomaat

Elintavat: Perhonen lentää iltahämärissä; tulee yöllä valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka vihreä, joskus punertavanruskean sävyinen. Selkäjuova kellertävä; sivuselkäjuova ja sivujuova valkeat. Nystyrät valkeahkot; selässä ruskeakarvaiset, sivuilla valkeat, tähtimäiset karvat. Pää vaaleanruskea, joskus vihertävä. Elää peltokierrolla (Convolvulus arvensis) ja varsinkin karhunköynnöksellä (Calystegia sepium), joskus myös maltsoilla (Atriplex) ja savikoilla (Chenopodium); suosii nuoria versoja. Koteloituu ravintokasvin ulkopuolelle, usein aidoille tms. Aikuinen talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.11.2020

17.9.2020, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann
30.5.2020, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann