Hakaspäistärkoi

Eriocrania unimaculella

Heimo: Päistärkoit (Eriocraniidae )
Suku: Eriocrania

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 9–11 mm. Pää koiraalla tumman harmaanruskea, naaraalla harmaankeltainen. Tuntosarvet tummanruskeat, puolet etusiipien pituudesta. Etusiivet pronssinpurppurat, hienosti vaalean kultakehnäiset. Tornaalilaikku suuri, hiukan kaareva, hopeanvalkea, ulottuu siiven keskikohtaan. Siipiripset harmaat. Takasiivet ruskehtavanharmaat, ulkoreunasta purppuransävyiset, sileäsuomuiset.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; Lapista yksittäisiä havaintoja. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun (Tilastotietoa)

Elinympäristöt: Koivua kasvavat paikat

Elintavat: Perhonen lepää puunrungoilla; lentää auringonpaisteessa puiden ympärillä. Tulee yöllä silloin tällöin valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka valkeahko. Pää ruskea, suuosat tummemmat, takaosan ulokkeet vahvasti kitinisoituneet ja kuultavat prothoraxin läpi kahtena tummana täplänä. Takaruumiin I jaokkeen kyljissä lyhyet laajentumat. Elää koivulla (Betula); kovertaa toukokuussa läiskäkoverteita lehtiin. Alkukäytävä lehden reunassa, mutta myöhempi läiskä voi vallata sen. Kotelo talvehtii.

Lajista muualla: Lepiforum

Muuta: Lajin tieteellinen nimi unimaculella on johdettu latinankielisistä sanoista unus (’yksi’) ja macula (’laikku’).

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 1.12.2020

30.4.2016, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg
21.4.2019, Kangaslahti, Pieksämäki, © Patrik Åberg