Kelttosulkanen

Oxyptilus distans

Heimo: Sulkaperhoset ( Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Oxyptilus

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 15–22 mm. Etusiivet vaalean ruskehtavanokrat, enemmän tai vähemmän harmaanruskeakehnäiset. Liuskojen poikki kulkee kaksi häipyvärajaista, valkeahkoa poikkijuovaa. Takimmaisen liuskan ripsissä valkeahkon palkin vieressä ohut, valkeahko täplä. Takasiivet tummanruskeat; takimmaisen liuskan suomuhammas 2/3 kohdalla, lyhyempi kuin lajilla O. tristis.
Koiraan uncuksen ulkoreuna ei kitinisoitunut. Sivulämssän tyviosan kärjen läppämäinen uloke pitempi kuin 2/3 sen pituudesta. Aedeaguksen kitinisoituma kärjestä leveämpi ja häipyvämpirajainen kuin lajilla O. tristis. Naaraan ostium ulkoa ja sisältä kupera. Antrum pikarimainen; sen tuppi lyhyempi kuin kolmannes antrumin pituudesta. Corpus bursae yksinkertainen, siinä kaksi maljamaista, ovaalia signumia.

Uhanalaisuusarvio 2019: VU = Vulnerable – Vaarantunut (Punainen Kirja)

Esiintyminen:  Kaksi havaintoa Suomesta, yksi Öröstä, toinen Porkkalanniemeltä (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kaksi havaintoa Suomesta; toinen on heinäkuusta

Elinympäristöt: Kedot, kalliot, niityt, hakamaat, metsänreunat, ahot, pientareet

Elintavat: Perhonen lentää illalla ja alkuyöllä.

Kehitysvaiheet: Toukka harmaanvihreä tai vihreä; juovat punaruskeat: selkäjuova leveä; sivuselkäjuova ja lisäsivujuova kapeat; sivujuova leveä; tyvijuova katkeileva. Nystyrät suuret, tummanruskeat, tähtikarvaiset. Elää keltoilla (Crepis), sarjakeltanoilla (Hieracium) ja keltanokitkeröllä (Picris hieracioides); heinäkuussa ja syys-toukokuussa keskiosilla ja kukilla. Koteloituu ravintokasvin kukille, lehdille tai versoille.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.11.2020