Tunturisulkanen

Stenoptilia islandica

Heimo: Sulkaperhoset (Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Stenoptilia

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 17–19 mm. Muistuttaa rikkosulkasta (S. pelidnodactyla), mutta etusiipien halkion tyven musta laikku pienempi. Etusiivet ruskeanharmaat, purppurankiiltoiset, takareunasta kellanharmaat; niissä mustista ja valkeista suomuista muodostuneita pitkittäisjuovia. Diskaalitäplä tummanharmaa, juovamainen; halkion tyven sisäpuolella tummanharmaa laikku. Etummaisen liuskan takaosassa pitkänomainen, tummanharmaa laikku. Takimmaisen liuskan ulkoreunassa tummanharmaita suomuja. Etummaisen liuskan takakulman ripsissä musta täplä; takimmaisen liuskan ulkoreunan ripsissä kärjessä, ulkoreunan keskellä ja takakulmassa musta täplä. Takasiivet tummanruskeat.
Koiraan uncus lyhyt, puolet sen pituudesta ulottuu tegumenin reunan yli. Sivulämssä pyöristynyt, melko tukeva. Anelluksen liuskat tukevat, leveät, 2/3 tegumenin pituudesta. Naaraan ostium aaltoilevasti kovertunut, sen sivuilla pienet ulokkeet. Antrum asteittain kapeneva, kaksi kertaa leveyttään pitempi. Ductus bursaen kalvomainen osa kaksi kertaa antrumin pituinen, siinä suuri, kitinisoitunut levy.

Uhanalaisuusarvio 2019: EN = Endangered – Erittäin uhanalainen (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Laji esiintyy hyvin harvinaisena Pohjois-Lapissa, Enontekiön tunturialueilla. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi heinäkuussa (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Tunturikalliot, -louhikot ja -kankaat

Kehitysvaiheet: Toukka elää mätäsrikolla (Saxifraga cespitosa), ehkä muillakin rikoilla. Kilpisjärvellä löytöpaikkoja yhdistää ainakin nuokkurikko (S. cernua). Syö yöllä lehtiä ja piilottelee päivällä lehden alla. Koteloituu varrelle.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.11.2020

© Marko Mutanen