Huopakeltanosulkanen

Oxyptilius pilosellae

Heimo: Sulkaperhoset (Pterophoridae)
Alaheimo: Pterophorinae
Suku: Oxyptilius

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 15–21 mm. Etusiivet tumman punertavanruskeat; liuskojen poikki kulkee kaksi enemmän tai vähemmän häipyvärajaista, okranvalkeaa poikkijuovaa. Ripsissä mustia suomuja, etu- ja takareunan ripsissä vaalean okranpunertavia palkkeja. Takasiivet tumman harmaanruskeat; takimmainen liuska punertavanruskea; sen suomuhampaan mustat suomut etureunassa lyhyemmät kuin takareunassa ja ulottuvat lähemmäs tyveä kuin takareunassa; liuskan kärki molemmilta puolilta valkosuomuinen, siinä korkeintaan yksittäisiä mustia suomuja.
Koiraan tegumenin liuskat pyöreäkärkiset. Sivulämssän tyviosa 3/5 lämssän koko pituudesta, sen kärjessä keskellä selvä harjanne. Aedeaguksen kärjessä rivi pieniä koukkuja. Naaraan ostium soikea, vatsapuolelta vahvemmin kitinisoitunut kuin selkäpuolelta. Antrum lyhyt, suppilomainen, sen reunat asteittain kapenevat.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, suurin piirtein Vaasa–Kajaani -linjan eteläpuolella (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun lopulta elokuun alkuun (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Kedot, kuivat niityt ja ahot

Elintavat: Perhonen tulee valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka kellertävänvalkea; nystyrät pienet, niissä yksittäisiä, pitkiä, valkeita karvoja; sekundäärikarvat lyhyet, valkeat, nuijamaiset. Pää keltainen, ruskeatäpläinen; niskakilpi keltainen. Elää elo-toukokuussa huopakeltanolla (Pilosella officinarum); syksyllä koverteessa, talvehtimisen jälkeen löyhässä kudoksessa lehden alapinnalla.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 03.11.2020

2.7.2019, Raasepori, © Matti Selänne
28.6.2020, Hannusjärvi, Espoo, © Helmut Diekmann