Maitepunatäplä

Zygaena filipendulae

Yläheimo: Punatäpläperhosmaiset (Zygaenoidea)
Heimo: Punatäpläperhoset (Zygaenidae)
Alaheimo: Zygaeninae

Suku: Zygaena

← Edellinen Seuraava →

Tuntomerkit: Maitepunatäplä on muunteleva laji, joka jaetaan Euroopassa useisiin alalajeihin. Etusiipi on pohjaväriltään musta, vihertävän tai sinisen metallinhohtoinen, ja siinä on kuusi karmiininpunaista, lähes samankokoista täplää. Täplät ovat parittain siten, että siiven etureunan puolella oleva täplä on hieman lähempänä siiven tyveä. Täplien määrä saattaa joskus vaihdella, ja joillakin yksilöillä jotkin täplät ovat yhdistyneet. Etusiiven alapinnalla on punertavaa kehnää, etenkin naarailla.
Takasiipi on karmiininpunainen ja siinä on kapea musta reunus. Vartalo on pikimusta; jaloissa saattaa pilkahtaa kuparinen hohde. Siipiväli on 28–35 mm.

Uhanalaisuusarvio 2019: NT = Near threatened – Silmälläpidettävä (Punainen Kirja)

Esiintyminen: Keski- ja Etelä-Euroopassa maitepunatäplä on hyvin yleinen laji, mutta Suomessa se on melko harvinainen. Meillä lajia tavataan Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa sekä paikoitellen muuallakin eteläisessä Suomessa; esiintymisen painopiste on kuitenkin lounaassa. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Yksi sukupolvi: heinäkuun alusta elokuun alkupuolelle. (Tilastotietoa –2016)

Elinympäristöt: Maitepunatäplä lentää kuivilla kedoilla, metsäaukioilla ja rannoilla. Se suosii kalkkipitoista maastoa. Lajin esiintyminen on sidottu toukan ravintokasvin, keltamaitteen, esiintymiseen.

Elintavat: Päiväaktiiviset perhoset lentävät aurinkoisina päivinä ja käyvät ahkerasti kukilla.

Kehitysvaiheet: Suomessa toukan pääasiallinen ravintokasvi on keltamaite (Lotus corniculatus). Toukka on vihertävän keltainen ja sillä on selässään suurten mustien täplien kaksoisrivi; kyljissä on pienempiä mustia kuvioita. Pieni toukka talvehtii. Koteloituminen tapahtuu ruohonvarteen kiinnitettyyn pitkulaiseen kotelokehtoon.

Muuta: Perhosen väritys on aposemaattinen, toisin sanoen: punamusta kuvio varoittaa lintuja ja muita vihollisia perhosen myrkyllisyydestä. Perhonen erittää syanidipitoista nestettä. Myös toukka on myrkyllinen. Syanidi on peräisin keltamaitteesta.

Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum, Perhoswiki

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 27.09.2019

2.8.2017, Turku, © Matti Selänne
16.7.2017, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
18.7.2016, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
18.7.2016, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
16.7.2017, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
Vastakuoriutunut perhonen sekä kotelokehto tyhjine koteloineen, 16.7.2017, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
26.7.2017, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
Parittelu, 26.7.2017, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
Parittelu, 22.7.2016, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
Täysikasvuinen toukka keltamaitteella, 28.6.2017, Turku, © Håkan Söderholm
Täysikasvuinen toukka keltamaitteella, 28.6.2017, Turku, © Håkan Söderholm
Toukka, 23.5.2019, Turku, © Håkan Söderholm
Toukkia, 23.5.2019, Turku, © Håkan Söderholm
Kotelokehto, 22.7.2016, Päijät-Häme, © Heikki Tabell
Kotelokehto ja kotelo, josta perhonen on kuoritunut, 17.7.2019, Päijät-Häme, © Heikki Tabell