Pesäkoisa
Aphomia sociella
Yläheimo: Koisamaiset (Pyraloidea )
Heimo: Nopsakoisat (Pyralidae)
Alaheimo: Galleriinae
Tribus: Tirathabini
Suku: Aphomia
Tuntomerkit: Pesäkoisa on pikkuperhoseksi melko suuri. Siipiväli on 23–38 mm. Olemukseltaan pesäkoisa on pitkänomainen. Koiras ja naaras eroavat toisistaan (= sukupuolidimorfismi). Koiras on värikkäämpi ja kontrastikkaampi kuin naaras. Sen etusiivet ovat pohjaväriltään kellertävänvalkoiset ja niiden kärkiosat ovat siipien puolenvälin tienoolta lähtien punaruskeat. Monien koirasyksilöiden siivissä voi näkyä kaksi terävästi mutkittelevaa, ruskeaa poikkiviirua.
Naaras on suurempi kuin koiras. Naaraan etusiivet ovat ruskeanharmaat ja usein violetinvivahteiset. Etusiiven keskiosassa on pyöreä, musta laikku, ja toisinaan myös naaraan etusiivessä erottuu kaksi tummaa poikkijuovaa. Naaraalla on pitkät huulirihmat.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Lai on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun korkeudelle saakka. (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Lajilla on hyvin pitkä lentoaika: maalis-huhtikuusta aina elokuulle saakka (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristö: Laji viihtyy kulttuuriympäristöissä, ihmisasumusten läheisyydessä. Perhosten runsas esiintyminen pihapiirissä ja jopa sisätiloissa on merkki siitä, että jossain ulkorakennuksessa tai talon julkisivulautojen alla on ampiaisten tai kimalaisten pesä.
Elintavat ja kehitysvaiheet: Aikuinen perhonen lentää iltahämärässä ja yöllä, ja päivällä sitä tapaa usein lepäämässä seinillä ulkovalojen läheisyydessä. Pesäkoisa löytää kimalaisten, ampiaisten tai mehiläisten pesiä hajuaistinsa avulla ja naaras munii niihin.
Pesäkoisan toukat kehittyvät niissä pesissä loisina. Väritykseltään pesäkoisan toukka on kellertävän vaaleanharmaa, pää ja niskakilpi ovat punaruskeat. Toukka käyttää ravinnokseen pesään kertynyttä orgaanista jätettä, hunajaa, isäntälajin ravintovarastoa ja jopa isännän toukkia. Pesäkoisan toukat elävät pesässä kehräämänsä lujan silkin suojassa ja voivat runsaina esiintyessään tuhota koko pesän. Koteloitumisvalmiit toukat poistuvat pesästä ja siirtyvät porukalla johonkin suojaisaan puurakenteiseen väliin koteloitumaan. Ne koteloituvat vieri viereen silkkisiin kotelokehtoihin, jotka ovat lujasti kiinnittyneet alustaansa.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Muuta: Lajin tieteellinen nimi on johdettu latinankielisistä sanoista socius (’kumppani’) tai socialis (’seurallinen’). Nimi viittaa siihen, että toukat muodostavat yhdyskunnan, jonka jäsenet pysyvät yhdessä vielä kotelovaiheessakin.
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 4.10.2021
