Humalaperhonen
Hepialus humuli
Yläheimo: Juuriperhosmaiset (Hepialoidea)
Heimo: Juuriperhoset (Hepialidae)
Suku: Hepialus
Tuntomerkit: Humalaperhonen on isokoinen juuriperhonen, siipien kärkiväli ♂ 42–57 mm, ♀ 59–75 mm. Koiraan siivet ovat silkinkiiltävän valkeat, etureuna punertava, alapuolelta ruskeanharmaat. Naaraan etusiivet ovat kalpeankeltaiset, poikkiviirut kalpeanpunaiset; takasiivet ruskehtavanharmaat, samoin alapuoli. Koiraan ja naaraan väriero on eräs sukupuolidimorfismin ilmentymä. Ruumiin karvoitus on molemmilla sukupuolilla kellertävä ja raajat ovat oranssinpunaiset. Rakenteellisesti humalaperhonen on alkeellinen perhoslaji: sen etu- ja takasiivet ovat lähes yhtä pitkät, siipisuonet ovat samanlaiset ja tuntosarvet lyhyet.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aina Vaasa–Joensuu -linjalle saakka (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Niityt, metsänaukeat, viljelysmaat
Elintavat: Perhosen parittelukäyttäytymiseen liittyy parveilulento, jossa koiraat lentelevät iltahämärässä matalalla heinikon yläpuolella edestakaisin heijaten ja feromonia (tuoksuainetta) erittäen. Naaraat suunnistavat paikalle koiraiden tuoksujäljen ja valkoisten siipien heijastaman UV-säteilyn avulla. Lajin englanninkielinen nimi ”ghost moth” viittaa tähän valkoisen koiraan aavemaiseen leijailuun.
Kehitysvaiheet: Toukka kellertävänvalkea. Pää ja niskakilpi ruskeat; meso- ja metathoraxissa 2 ruskeaa täplää. Elää elo-toukokuussa mm. humalalla (Humulus lupulus), nokkosilla (Urtica) ja takiaisilla (Arctium); juuristossa, jossa myös talvehtii. Koteloituu maahan.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 22.6.2022
