Humalaperhonen
Hepialus humuli
Yläheimo: Juuriperhosmaiset (Hepialoidea)
Heimo: Juuriperhoset (Hepialidae)
Suku: Hepialus
Tuntomerkit: Humalaperhonen on isokoinen juuriperhonen, siipien kärkiväli ♂ 42–57 mm, ♀ 59–75 mm. Koiraan siivet silkinkiiltävän valkeat, etureuna punertava, alapuolelta ruskeanharmaat. Naaraan etusiivet ovat kalpeankeltaiset, poikkiviirut kalpeanpunaiset; takasiivet ruskehtavanharmaat, samoin alapuoli. Koiraan ja naaraan väriero on eräs sukupuolidimorfismin ilmentymä. Ruumiin karvoitus on molemmilla sukupuolilla kellertävä ja raajat ovat oranssit. Rakenteellisesti humalaperhonen on alkeellinen perhoslaji: sen etu- ja takasiivet ovat lähes yhtä pitkät, siipisuonet ovat samanlaiset ja tuntosarvet lyhyet.
Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen
Esiintyminen: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aina Vaasa–Joensuu -linjalle saakka (Havaintokartta –2016; ajankohtaiset havainnot ks. Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)
Lentoaika: Kesäkuun alusta heinäkuun loppuun (Tilastotietoa –2016)
Elinympäristöt: Niityt, metsänaukeat, viljelysmaat
Elintavat: Perhosen parittelukäyttäytymiseen liittyy parveilulento, jossa koiraat lentelevät iltahämärässä matalalla heinikon yläpuolella edestakaisin heijaten ja feromonia (tuoksuainetta) erittäen. Myöhemmin koiraat nousevat puun latvuksiin. Naaraat suunnistavat paikalle koiraiden tuoksujäljen ja valkoisten siipien heijastaman UV-säteilyn avulla. Lajin englanninkielinen nimi ”ghost moth” viittaa valkoisen koiraan aavemaiseen leijailuun.
Kehitysvaiheet: Toukka kellertävänvalkea. Pää ja niskakilpi ruskeat; meso- ja metathoraxissa 2 ruskeaa täplää. Elää elo-toukokuussa mm. humalalla (Humulus lupulus), nokkosilla (Urtica) ja takiaisilla (Arctium); juuristossa, jossa myös talvehtii. Koteloituu maahan.
Lajista muualla: Wikipedia, Lepiforum
Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi
Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa
Päivitetty viimeksi: 17.09.2020
