← Edellinen Seuraava →

Juuriperhoset (Hepialidae) muodostavat perhosheimon, joka kuuluu Hepialoidea-yläheimoon. Suomessa elää seitsemän juuriperhoslajia.

Juuriperhoset ovat pikkuperhosiksi melko suurikokoiset. Tuntosarvet ovat huomattavan lyhyet. Siivet sen sijaan ovat pitkät, soikionmuotoiset ja yhtäläissuoniset; etu- ja takasiivet ovat keskenään jokseenkin samanlaiset. Heimolle tunnusomaista on, että etu- ja takasiipien tyvet sijaitsevat suhteellisen kaukana toisistaan. Etusiiven takareunassa on ns. jugum-liuska, joka kiinnittyy takasiiven etureunan suoniin. Lepoasennossa perhoset pitävät siipensä tiukasti ruumiin sivuilla.

Aikuiset juuriperhoset eivät nauti ravintoa ja niiden elinkaari jää siksi melko lyhyeksi. Ne ovat aktiivisimmillaan iltahämärässä, jolloin koiraat parveilevat matalalla ruohikon yllä. Pariutuminen tapahtuu monimutkaisen pariutumislennon yhteydessä. Naaraat tulevat koiraita aktiivisemmin valolle.

Toukkien elintavat tunnetaan huonosti. Toukat elävät ravintokasvin juurten tai varsien sisällä, joskus myös maaperässä tai kasvillisuuden joukossa. Toukkien kehitys saattaa joillakin lajeilla kestää useita vuosia.

Juuriperhoset:
Gazoryctra ganna, syysjuuriperhonen
Gazoryctra fuscoargentea, paljakkajuuriperhonen
Triodia sylvina, lounaanjuuriperhonen
Korscheltellus lupulina, tarhajuuriperhonen
Korscheltellus fusconebulosus, saniaisperhonen
Phymatopus hecta, pikkujuuriperhonen
Hepialus humuli, humalaperhonen