Acronicta leporina

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Iltayökköset (Acronictinae)
Suku: Acronicta

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Jänöyökkönen on tunnusomaisen värinen: perhonen on miltei kokonaan valkoinen. Lajia ei voi sekoittaa muihin yökkösiin. (Samanvärisiä – eli valkoisia tai lähes valkoisia – yöperhosia löytyy toki mm. siilikkäiden joukosta, esimerkkeinä mainittakoon tiikeri- ja jänösiilikäs). Yökköstäplistä ja -juovista on yleensä vain muutama musta täplä jäljellä. Täplikkäämpien tai tummempien yksilöiden kohdalla yökkösille tyypilliset rengas- ja munuaistäplät ovat kuitenkin havaittavissa. Siipiripset ovat mustavalkoiset. Siipiväli on 35–45 mm.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Jänöyökkönen ei ole harvinainen, mutta sitä tavataan yleensä vain yksittäin. Laji esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa; painopiste on etelässä. Lapissa on tehty vain yksittäisiä havaintoja (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Perhonen lentää kahdessa sukupolvessa toukokuun lopulta syyskuun alkuun.

Elinympäristör: Avoimet lehti- ja sekametsät, viljelysmaat, puistot ja puutarhat

Elintavat: Perhonen lentää yöllä ja tulee jonkin verran syötille, huonosti valolle.

Kehitysvaiheet: Toukka elää koivuilla, mutta myös muilla lehtipuilla (pajuilla, lepällä). Täysikasvuinen toukka on vihreä, myöhemmin kellertävä ja kokonaan pitkien valkoisten tai keltaisten karvojen peittämä. Koteloitumista varten toukka kaivaa lahoon puuhun käytävän ja sulkee sen seitillä, puruilla ja omilla karvoillaan. Kotelo talvehtii.

Muuta: Lajin tieteellinen nimi on johdettu jänisten sukunimestä (Lepus). Perhosesta tulee lähinnä mieleen talviasuinen metsäjänis. Eräs virhekäsitys on, että lajin nimi juontuu toukan pehmeästä karvoituksesta.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Päivitetty viimeksi: 17.1.2024