Xestia triangulum

Yläheimo: Yökkösmaiset (Noctuoidea)
Heimo: Yökköset (Noctuidae)
Alaheimo: Noctuinae
Tribus: Maayökköset (Noctuini)
Suku: Xestia

← EdellinenSeuraava →

Tuntomerkit: Siipiväli 35–42 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Koiraan tuntosarvet ripsiset. Kaulus edestä vaalean harmahtavanokra, siinä valkeahko poikkijuova. Etusiivet punertavan kellanharmaat tai kellanruskeat. Tyvipoikkiviiru vaalea, sisäpuolelta mustien täplien reunustama, sen ulkopuolella siipitaitteessa musta täplä. Sisempi poikkiviiru kaksinkertainen, ulkopuolelta mustareunainen; se kulkee suorassa kulmassa etureunan suhteen ja muodostaa pienen mutkan ulospäin takareunan tuntumassa. Ulompi poikkiviiru tumma, kaksinkertainen, pienihampainen, muodostaa heikon mutkan ulospäin. Keilatäplä epäselvä, edestä mustareunainen. Rengas- ja munuaistäplä harmaarenkaiset, mustareunaiset, rengastäplä takaa kaventunut, edestä avoin; keskisarka niiden tyvipuolelta ja välistä mustanruskea. Aaltoviiru heikosti mutkainen, sen tyvipuolella etureunassa musta täplä. Ulkoreunassa rivi pieniä, tummia pilkkuja. Takasiivet ruskehtavanharmaat, tummemmat kuin ruskoruuniyökkösellä (Xestia ditrapezium), suunnilleen yhtä tummat kuin etusiivet; ripset kellertävät.

Uhanalaisuusarvio 2019: LC = Least concern – Elinvoimainen

Esiintyminen: Laji on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. (Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi)

Lentoaika: Kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin

Elinympäristöt: Pensaikkoiset maastot, lehti- ja sekametsät

Elintavat: Yöaktiivinen perhonen tulee sekä valolle että syötille. Käy myös kukilla.

Kehitysvaiheet: Moniruokainen toukka elää elokuusta toukokuuhun eri ruohoilla ja pensailla kuten nokkosella (Urtica dioica) ja vadelmalla (Rubus idaeus) talvehtien välillä keskenkasvuisena. Toukka koteloituu kotelokoppaan maahan.

Lajista muualla: Lepiforum

Tilastotietojen lähde: Suomen Lajitietokeskus – Laji.fi

Teksti: Yhteistyössä Perhoswikin kanssa

Päivitetty viimeksi: 3.6.2023